Tehtävä Kairossa

Vapaa toimittaja ja valokuvaaja Päivi Arvonen on asunut ja tehnyt työtä Egyptissä kuutisen vuotta. Muutto Kairoon ei ollut hänen elämänsä ainoa radikaali ratkaisu. Kymmenkunta vuotta sitten hän vaihtoi ammattia, kun hän ryhtyi opettajasta toimittajaksi.

Teologian maisteriksi opiskellut Arvonen sanoo pitäneensä kovasti opettamisesta ja oppilaista. Hänestä oli erityisen mukavaa koukuttaa oppilaita filosofisten kysymysten äärelle, kyseenalaistamaan ja näkemään toisin.

”Mutta halusin kirjoittaa.”

Ihan tyhjästä alan vaihto ei syntynyt. Jo 10-vuotiaana hän teki Mini-Sanomia sen ajan tekniikalla: kirjoitti käsin ja leikkasi lehdistä kuvia tai käytti itse ottamiaan kuvia. Valokuvausta hän on harrastanut aivan pienestä pitäen.

Alan vaihto merkitsi kovaa työtä, uuden reviirin rakentamista ja kontaktien luomista. Arvonen kiittää erityisesti Eevan silloista päätoimittajaa Liisa Jäppistä, joka kiinnostui hänen ideoistaan ja tavastaan kirjoittaa.

Arvonen arvelee, että hän ei ole alalla mikään outolintu. Monella muullakin on muun alan koulutus ja pitkä ura muissa tehtävissä. Se antaa asioiden käsittelylle syvyyttä ja perspektiiviä.

Hän oleskeli Montenegrossa ja siirtyi sieltä Kairoon opiskelemaan viideksi kuukaudeksi arabiaa. Mielessä oli myös suunnitelma jatko-opinnoista ja väitöskirjasta. Kieliopinnot herättivät mielenkiinnon myös arabikulttuuriin.

”Ei kestänyt pitkään, kun olin kehittänyt suuren määrän ideoita, joista halusin kirjoittaa. Kieliopinnot saivat siirtyä taka-alalle. Aika pian syntyi myös ajatus jäädä asumaan maahan ainakin toistaiseksi.”

Taas oli edessä työkuvioiden uudelleen rakentaminen. Verkosto elää kaiken aikaa.

”Egypti-aiheisten juttujen saaminen läpi ei ole niin yksinkertaista kuin omasta mielestäni olisi aiheellista. Monet suomalaiset turistit valittavat sitä, että maasta ei tahdo saada tietoa, joka kertoisi, miten ihmiset elävät ja mitä he ajattelevat. Kirjojakin on suomeksi niukalti.”

Egyptissä toimivat ulkomaalaiset kollegat eivät ymmärrä, miksi Suomella ei ole maassa minkäänlaista uutistoimistoa, onhan Egypti monelle medialle Lähi-Idän pääkonttori ja yksi maailmanpolitiikan keskipisteitä.

Arvonen on ainoa Egyptissä työskentelevä suomalainen toimittaja, sillä Sanna Negus siirtyi Jerusalemiin ja käy Egyptissä vain ajoittain. Kun suomalaisessa mediassa julkaistut uutiset ovat usein monen välikäden muokkaamia, niissä saattaa olla myös virheitä.

Ammatillista tukea hän löytää ulkomaalaisten toimittajien yhdistyksestä. Yhdistys myös järjestää tapaamisia ja matkoja, joista on paljon hyötyä tiedonhankinnassa.

Arvonen ei ole halunnut rakentaa kuviotaan pelkästään Egyptin varaan. Hän käy Suomessa kolme neljä kertaa vuodessa ja tekee työtä kuukauden tai kaksi kerrallaan. Hän pyrkii matkustamaan myös muissa Euroopan maissa ja muun muassa arabimaissa ja Intiassa.

Onneksi on tietokone ja sähköposti, jossa kulkevat jutut ja kuvat. Ennen sähköisiä työvälineitä työn hoitaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Se olisi edellyttänyt kuriiripalvelujen käyttöä, joka olisi tullut liian kalliiksi.

”Sähköpostini ja kotisivuni hoituvat suomalaisen palveluntarjoajan kautta, mutta nettiyhteys kulkee egyptiläistä puhelinmodeemia pitkin. Egyptissä asumieni vuosien aikana tässä on tapahtunut huomattavaa parannusta, mutta silti saattaa nettiyhteys olla poikki pitkiäkin aikoja, jos talon remontissa ulkoseinällä roikkuvia piuhoja on vahingoitettu tai vuokraisäntä on unohtanut maksaa puhelinlaskunsa.”

Freetoimittajan kannattaa Egyptissä valita aiheensa, joista haluaa kirjoittaa. Päivi Arvonen sanoo pitävänsä mittarinaan sitä, mistä ja miten Egyptissä ilmestyvät englanninkieliset lehdet kirjoittavat.

”Minähän olen kulttuuriorientoitunut, mutta minua kiinnostavat myös esimerkiksi ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset, naiset ja lapset.”

Raportoiminen liian usein esimerkiksi mielenosoituksista voi johtaa jopa maasta karkottamiseen, kuten kävi äskettäin ruotsalaiselle kollegalle.

Ulkomaalaisiin suhtaudutaan Egyptissä yleensä hyvin, ja heitä pidetään automaattisesti yläluokkaan kuuluvina. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että ammatillinen suhtautuminen olisi vailla jännitteitä.

”Kun Suomessa mieshaastateltava ja naishaastattelija tapaavat, siinä kaksi ammatti-ihmistä kohtaa. Egyptissä on aina muita pohjavireitä, oli haastateltava miten sivistynyt hyvänsä – etenkin kun nainen haastattelee miestä.”

Hän saa egyptiläisiltä tuttaviltaan kommentteja aihevalinnoistaan. Jos egyptiläinen yläluokan nainen ylipäätään käy töissä, se on harrastus. Ja jos hän on toimittaja, hän tyytyy usein perinteisiin naisten aiheisiin, kuten kauneuteen, muotiin ja kylpylöihin.

Sinänsä Arvonen pitää Kairoa turvallisena – jopa turvallisempana kuin joitakin paikkoja Helsingissä. Kaupungin kaoottinen liikenne tosin pelottaa. Turvallisuuteen ja liikennesääntöihin suhtaudutaan välinpitämättömästi.