”Ikääntyneet viihtyvät pitempään työelämässä”
”Työyhteisössä ei yleensä karsasteta ikääntyvien työtoverien läsnäoloa. Vanhemmilla työntekijöillä on aina sellaista tietotaitoa, jota ei saa ilman pitkää työuraa. Sen jakaminen nuoremmille on myös työnantajan ja koko työpaikan etu.”
Näin kirjoitti työnantajan edustaja, muuan päätoimittaja, puolitoista kuukautta sen jälkeen kun hänen johtamansa lehti sanoi irti viisissäkymmenissä olevia toimittajia. Pääkirjoitus kantoi rupriikkia: ”Ikääntyneet viihtyvät pitempään työelämässä.”
Puheena olevan seitsenpäiväisen lehden irtisanotuilla oli takanaan parhaimmillaan reilusti yli 30 vuoden työkokemus hyvin erilaisissa toimituksellisissa tehtävissä, kuten paikallisuutisissa, taloudessa, kulttuurissa, taitossa, toimitussihteerinä, featurejutuissa jne. Tämä kaikki siis kuitenkin kannatti heittää hukkaan!
Journalistin päätoimittaja Markku Lappalainen otti tammikuun numerossa esille napakasti tärkeän asian. Muiden alojen lailla myös mediassa ikärasismi on kiistatonta.
Ihmettelen syvästi, miten päätoimittajat kehtaavat jeesustella pääkirjoituksissaan eläkeiän noston tarpeellisuudesta ja työssä jaksamisesta. Vai onko niin, että ”oma” mediatalo onkin jokin erillinen saareke, jonka illusorisesta suojasta tarkastellaan henkilökunnan osaamista ja sopivaa ikärannetta?
Puheena olevan, perheyrityksen junaileman lehden toimituspäällikkö kyynelehti vähän päätoimittajan hengentuotteen ilmestymisen jälkeen työssä jaksamisesta. Hän totesi, ”ettei ole kivaa työpaikkansa säilyttäneilläkään”. Kivaa?
Toimituspäällikkö jatkoi, että jäljelle jääneet joutuvat tekemään ulos heitettyjen työt.
Olipa paksua! Miten niin ulos heitettyjen työt? Ainakin omassa irtisanomispaperissani luki, että työ loppuu ”taloudellisten ja tuotannollisten” syiden takia. Oman järkeni mukaan tuotannollinen syy tarkoittaa sitä, että työn määrä on vähentynyt olennaisella tavalla. Ei kai työnantaja nyt niin höperö ole, että teettää olematonta työtä.
Työssä jaksamisesta huolissaan olevalle toimituspäällikölle voin sanoa, ettei ollut ”kivaa” sekään, kun eteen lykättiin paperi, jossa luki, että työntekijän kanssa ”on sovittu” irtisanomisesta.
Kusetuksen maku oli väkevä ja katkera.
Päätoimittaja joutui harmikseen kirjoittamaan tärisevin käsin uuden paperin, jossa hän ”ilmoitti” irtisanomisesta.
Kun kysyttiin syytä, miksi juuri kyseessä olevat henkilöt valikoitiin irtisanottaviksi, päätoimittaja loihe lausumaan, että ”syynä ei ainakaan ollut sukupuoli tai ikä”.
Tosin sitä, mitkä EIVÄT olleet syitä, ei edes kysytty...
Kauniiksi lopuksi kirjoitan tähän ihailemani puolalaisen satiirikon Jerzy Lecin aforismin:
Älä sahaa poikki oksaa jolla istut ellei sinua aiota hirttää siihen.
Jos joku tunnistaa tästä itsensä, jätän hänet miettimään kaikessa rauhassa, kannattaisiko hänenkin lukea Lecin aforismikokoelma Vastakarvaan.
Ikääntynyt irtisanottu
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
