Vain puolijoukkue

Hienoa, että Journalisti kirjoittaa välillä hieman ulkomaanperspektiivistäkin. Se on jäänyt varsin vähiin ulkoasu-uudistuksen jälkeen, vaikka ammattiliitoille on talouselämän maapalloistumisen takia suositeltu entistä enemmän yhteydenpitoa muiden maiden ay-liikkeisiin edunvalvonnan onnistumiseksi.

Viittaan Pekka Vehviläisen kirjoittamaan juttuun Hejsan, FinlandJournalisti (22/2009), jossa käsiteltiin Suomen näkymistä Ruotsin tiedotusvälineissä. Luin siitä yllätyksekseni, että ”suomalaisten Tukholmaan lähettämistä kirjeenvaihtajista saisi jalkapallojoukkueen”.

Opiskelen sosiologiaa Boråsin korkeakoulussa Ruotsissa ja teen parhaillaan kandidaattityönäni yhteiskuntatieteellistä tutkimusta siitä, millaisiksi suomalaiset ulkomaankirjeenvaihtajat kokevat työnsä edellytykset ja työskentelyn Ruotsissa. Tutkimustani varten olen pyrkinyt kartoittamaan heidän määräänsä ja löytänyt tähän mennessä kuusi haastateltavaa. Aika pieni määrä jalkapallojoukkuetta ajatellen.

Määrässä eivät ole mukana ole avustajat tai vapaat toimittajat, vaan kuukausipalkkaiset toimittajat, joista käsittääkseni myös Vehviläinen kirjoitti. Suomalaisetkin tiedotusvälineet ovat siten karsineet ruotsalaisten tapaan verkostojaan ja kirjeenvaihtajiensa määrää Ruotsissa.

Ruotsissa yleisempi trendi ulkomaankirjeenvaihtajakaartin vahvuuden suhteen tosin on jo kääntymässä. Esimerkiksi Ruotsin radio on ilmoittanut satsaavansa jatkossa enemmän muun muassa ulkomaanuutisointiin ja palkkaavansa tarkoitusta varten lisää toimittajia, muun muassa ulkomaankirjeenvaihtajia. Aivan kaikki laatuvälineet eivät enää luota pelkkään verkkouutisointiin.

Kuriositeettina Vehviläisen juttuun liittyen voisi myös tuoda julki, että Suomen sodan merkkivuoteen liittyen Suomi sai viime vuonna palstatilaa Ruotsin mediassa merkittävästi enemmän kuin aiemmin. Näin kerrottiin Suomen Tukholman suurlähetystöstä, missä uutisointia seurataan järjestelmällisesti.

Teija Martinsson
Borås