"On tehtävä jotakin"

Martin Scheinin
Kirjoittaja toimii kansainvälisen oikeuden professorina European University Institutessa Firenzessä.

Kirjoitin kerran artikkelin siitä, kuinka viranomaiset reagoivat uusiin haasteisiin. Eräs esimerkeistä oli Tšernobylin ydinvoimalakatastrofi 1986. Viranomaisten antamat suositukset säteilyltä suojautumiseksi eivät olleet säteilytason vaan mediahuomion funktio. Säteilyturvakeskus reagoi viestimien uutisointiin antamalla tiukempia suosituksia, vaikka säteilytaso samaan aikaan oli jo laskussa.

Terrorismin suhteen toistuu sama kaava. Kun sattuu jotakin, viranomaisten ensimmäinen reaktio on yleensä vähättely. Mutta kun media kiinnostuu, tulee uusi vastaus: ”on tehtävä jotakin”. Tässä toisen aallon reaktiossa vastataan enemmän median huomioon kuin itse riskiin.

EU:n piirissä on pitkään kiistelty niin sanotun nakuskannerien käytöstä lentokenttien turvatarkastuksissa. Niitä on kokeiltu, ja kielteisen mediahuomion (ja ihmisoikeuskritiikin) jälkeen ne on pantu naftaliiniin. Olen nähnyt valmistajien myyntikuvia ja tiedän, että laite toteuttaa vanhan scifi-unelman alastoman vartalon yksityiskohtien näkemisestä vaatteiden läpi. Ongelmaan on olemassa tekninen ratkaisu, jolla on rahassa mitattava hinta: laite rakennetaan sellaiseksi, ettei se varastoi tai näytä alkuperäistä kuvaa, vaan tietokonealgoritmin avulla siirtää kuvassa olevat poikkeamat ei-yksilöllisen animaatiokuvan päälle. Jouluun 2009 saakka nakuskannerien hyödyn ei uskottu olevan niin suuri, että se perustelisi syntyvän lisäkustannuksen.

Kun nuori mies yritti räjäyttää 80 grammaa PETN-räjähdysainetta alushousuissaan Amsterdamin–Detroitin-lennolla, media oikeutetusti reagoi asiaan. Yhdysvalloissa vanhaa hallintoa lähellä olevat tiedotusvälineet panivat presidentti Barack Obaman syyksi, että terrorismin vastaisesta ”sodasta” on luovuttu. Euroopassa viranomaiset ovat reagoineet tuttuun ”on tehtävä jotakin” -tyyliin. Nakuskannerit on kaivettu naftaliinista, Suomessakin.

Oliko räjähdysaine alushousuissa jo Amsterdamin turvatarkastuksessa? Tuskin. Olisiko skanneri havainnut sen? Tuskin. Jos skanneri olisi ollut käytössä, olisiko jauhe silti ollut alushousuissa? Ei varmasti. Kannattaisiko viranomaisten reagoida itse turvallisuusuhkaan eikä mediakiinnostuksen asteeseen? Kyllä.

Räjähdysaineiden etätunnistukseen soveltuva teknologia on jo olemassa. Vinkki medialle: ottakaa selvää!