Virallinen ykkönen
 Hiljaa hyvä tulee. Kuukausiliitteen ote pitää ja vauhti pysyy rauhallisena. |
En muista, milloin olisin viimeksi lukenut yhtä hyytävää lehtijuttua. Toimittaja Hannu Marttilan Kuukausiliitteeseen kirjoittama ”Kaksi työvuoroa, yksi elämä” -kirjoitus oman lapsen syntymästä ja kuolemasta on paitsi äärimmäisen laadukasta ja koskettavaa journalismia myös malliesimerkki siitä, miksi Kuukausiliite on Suomessa aivan omassa kastissaan.
Mikä muu lehti tai toimitus tekisi tästä näkökulmasta oman toimittajansa eläkkeellelähtöjutun?
Marttilan teksti jäi kertalukemalla mieleen, kuten monet muutkin Kuukausiliitteen jutut vuosien varrelta: Petri Gerdtin vanhempien haastattelu, Anssi Miettisen asuntolaina-artikkeli, Huopalahdentiellä tytön yliajaneen Audi-kuskin haastattelu, toimittaja Ilkka Malmbergin ja valokuvaaja Markus Jokelan hauskat arkielämän reportaasit 1990-luvulta.
Nyt 27 vuotta ilmestynyttä Kuukausiliitettä on hieman uudistettu. Muutosta ei juuri huomaa – onneksi. Lehdessä on toki uudet kääreet, pari uutta palstaa ja graafikko Sami Valtereen hienosäätämä selkeä ulkoasu. Mutta se tärkein – hyvin kirjoitetut ja kuvitetut pitkät jutut – on edelleen pääosassa.
Tekijöiden mukaan uudistusta hierottiin erilaisissa työryhmissä peräti puolitoista vuotta, mutta lopulta pysyttiin pitkälti vanhoissa raameissa. Prosessi kuvaa mainiosti Kuukausiliitettä: aikaa ja resursseja riittää.
Kuukausiliite on aina osannut tehdä kiinnostavia juttuja valtavista aiheista. Lehden pitkälle viety editointikulttuuri takaa sen, ettei edes tylsältä vaikuttavan aiheen kyydistä putoa heti ensimmäisessä mutkassa. Myös monet vakiopalstat, kuten Perhesiteitä, Sielu&Ruumis ja Missä hän on nyt?, ovat pysyneet virkeinä vuodesta toiseen.
Pitkien juttujen aiheet ovat Helsingin Sanomien lehtiperheen sisäisen työnjaon mukaisesti erittäin epäajankohtaisia, mihin toimitus pyrkiikin. Kuukausiliite onnistuu jarruttamaan nykyjournalismin turbovauhdin rauhalliseksi puistokävelyksi näyttäen samalla kohteliaasti keskisormea yksityiskohdista ja tunnelmista piittaamattomalle juuri nyt -journalismille.
Toivottavasti kustantaja ymmärtää arvostaa Kuukausiliitteen vaalimaa verkkaisen journalismin arvoa myös tulevaisuudessa. Ja miksi ei ymmärtäisi. Lehti on taantumasta huolimatta pullollaan ilmoituksia.
