Talkootoimittajat
Kevättalvella viisi vuotta sitten suonenjokelaisen Sisä-Savo-lehden pihalta lähti liikkeelle toimituksen Skoda Octavia. Toimittaja Heikki Syrjälä ei ollut lähdössä keikalle, vaan pääluottamusmies Syrjälä käynnisti yhden miehen kiertuettaan Savon Lehtikustannuksen paikallislehtien toimituksiin.
Syrjälä oli vastavalittu pääluottamusmies, ja hän halusi selvittää, miten toimituksissa menee. Erityisesti häntä huolettivat ylityöt.
Tietäähän sen, paikallislehtien työtahdin: samat toimittajat kirjoittavat, valokuvaavat ja taittavat lehden.
”Ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tekisi, vaan lähinnä päättää, mihin hommaan sitten tarttua, jotta saisi sumaa purettua”, Syrjälä kuvaa työtään – 20 vuoden kokemuksella.
”Eräskin vanhempi toimittaja mietti, oliko hän vain tullut hitaaksi, kun ei saanut kaikkea valmiiksi työajalla. Kävi ilmi, että hän teki jatkuvasti parin toimittajan verran hommia, ja lisää tuli heti kun vain sai työt valmiiksi.”
Samaa sanoivat monet pääluottamusmiehet, jotka osallistuivat Journalistin tammikuussa 2010 tekemään ylityökyselyyn.
”Työnantaja sanoo, että jutun hoitaa vartissa, vaikka kelvollisen saa vasta kahden tunnin käyttämisellä. Tunneista ei pidä huudella, ettei tule ongelmia. Ne pitää ottaa vaivihkaa takaisin, niin ettei kukaan huomaa. Käytännössä se ei onnistu.”
”Työt on tehtävä niillä henkilöresursseilla, jotka on käyettävissä. Porukka on vähentynyt, osa työstä ostetaan ulkopuolisilta. Joku ohjaa (kunnianhimo?) tekemään tehtäviä edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, ja töiden lisääntyessä työaika ei riitä.”
Ylitöitä tekevien toimittajien on syytä olla huolissaan, sillä suomalaistutkimuksen mukaan pitkät työpäivät heikentävät älyllistä suoriutumista. Britanniassa yli 2 000 ihmisellä tehty monivuotinen tutkimus osoitti, että runsaasti ylitöitä tehneet pärjäsivät muita heikommin sanavarastoa ja päättelykykyä vaativissa testeissä.
”Jokainen lisätunti heikensi tuloksia”, dosentti Marianna Virtanen Työterveyslaitoksesta sanoo.
Kiire sinänsä ei ole Virtasen mukaan riski: jos kiireinen päivä päättyy suunnilleen ajallaan, työntekijä ehtii palautua riittävästi.
Ylitöistä huolestunut pääluottamusmies Syrjälä kiersi kolmessa päivässä lehtitalot Vieremältä Punkaharjulle.
”Istuttiin alas monien päätoimittajien kanssa ja rykäistiin kaikkien asiat kerralla, jotta kukaan ei nousisi yksittäisenä työntekijänä esiin”, Syrjälä kertoo.
Vain parissa toimituksessa asiat olivat kunnossa. Muissa toimittajat olivat tehneet suuria määriä ylitöitä ilman, että olivat saaneet niistä rahaa tai vapaata.
”Jotkut olivat pitäneet itse kirjaa, ja ylityökorvaukset oli helppoa laskea. Toisten kohdalla tehdyt ylityöt jouduttiin arvioimaan, koska mitään työaikakirjanpitoa ei ollut”, Syrjälä sanoo.
Työnantaja ymmärsi yskän. Yli puolet kymmenen lehden toimittajista sai ylityökorvauksia taannehtivasti, muutama jopa kolmen vuoden ajalta. Suurimmat korvaukset olivat useiden kuukausien palkan verran.
Sen jälkeen ylityölistat ilmestyivät toimitusten seinille.
Sittemmin Keskisuomalainen osti Savon Mediat -konsernin, ja Savon Lehtikustannus ja Keskisuomalaisen omat paikallislehdet yhdistyivät Maakunnan Sanomat -yhtiöksi. Nyt Syrjälä toimii Maakunnan Sanomien 16 paikallislehden noin 40 toimittajan pääluottamusmiehenä.
Maakunnan Sanomat teki viime vuonna paremman tuloksen kuin 2008, mikä on laman keskellä poikkeuksellista. Syrjälän mukaan tulos syntyi tekemällä enemmän teemasivuja.
”Työtä siis tehtiin enemmän, ja tulos oli kaikkien aikojen paras. Siitä huolimatta työnantaja vähensi toimittajien määrää 10 prosenttia työntämällä vanhinta kaartia eläkkeelle”, hän ihmettelee.
Ja Syrjälää sapettaa.
”Sellainen kylmänkalsakka tunne on, että ilmaisiin ylitöihin on taas lähdetty.”
Journalistin ylityökysely paljasti, että eniten ilmaisia ylitöitä tehtiin toimituksissa, joista oli vähennetty väkeä. Usea pääluottamusmies kertoo ristiriitaisesta tilanteesta: töitä on tehtävä, mutta niistä ei makseta.
”Jemmassa on koko ajan pitämättömiä ylitöitä joita ei saa tehdä ja kuitenkin niitä tehdään – tai on tehtävä. Kaikkea ei voi tehdä työajan puitteissa. Kierre on jatkuva.”
”’Ei ole rahaa’ ja yleinen ohje on, että ’ylitöitä ei saa tehdä’, mutta silti juttuja on tehtävä paljon ja jutut on tehtävä ajallaan.”
”Pienessä toimituksessa ei aina pysty pitämään kaikkia ylityövapaita, koska jäljelle jäävät joutuisivat jälleen tekemään ylitöitä. Kyse on siis enemmänkin solidaarisuudesta työtovereita kohtaan.”
Pääluottamusmies Syrjälän mielestä kiireinen väki ei lähde ajamaan asioitaan. Ja se on Syrjälän mukaan toimittajien suurin synti, sillä kukaan ei pakota tekemään ylitöitä.
Ongelma on hyvin tiedossa muillakin pääluottamusmiehillä. Juttujen on valmistuttava, lehdet on saatava valmiiksi.
”Päätoimittaja ei velvoita jäämään ylitöihin, vaan niiden tekeminen on käytännön pakko, jotta vähällä väellä lehteä tehden saadaan tarvittava aineisto kokoon.”
”Jos työnantaja ei ole valmis maksamaan laadusta, niin miksi me silti sitä teemme? Tämä ristiriita on minusta koko alan suurin ongelma. Kuka haluaa tehdä huonoa lehteä? Kustantajalle näyttää kuitenkin riittävän, että teemme sellaista joka menee kaupaksi, kun annetaan pyyhe kaupan päälle.”
Sitä tunnollisuutta, että omaan piikkiin varmistutaan työn laadusta ja ylipäätään sen valmiiksi saattamisesta, Savon paikallislehtiä kiertänyt pääluottamusmies Syrjälä ei ymmärrä.
”On ristiriitaista, että ihmiset soittelevat minulle kyselläkseen jostakin 12 euron tes-korotuksesta, mutta samaan aikaan tekevät ilmaisia ylitöitä”, hän sanoo.
”Ihmiset kuvittelevat turvaavansa työpaikkansa raatamalla ilmaiseksi. Oikeasti he saisivat samalla rahalla paremman elämän, kun noudattaisivat työaikoja”, Syrjälä huokaa.
