Totuuden punnitsijat
TV1:n kanavapäällikkö Riitta Pihlajamäki sanoo, että sananvapauden nimissä median on referoitava outojakin mielipiteitä.
Entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara arvostelee blogissaan mediaa siitä, että se ”referoi samalla painolla jokaisen mielipiteen, oli se kuinka valistumaton hyvänsä”.
Ylen TV1:n kanavapäällikkö Riitta Pihlajamäki. TV1 esittää paljon keskusteluohjelmia. Miltä Soininvaaran moite kuulostaa?
Minusta ongelma on pikemminkin painetun kuin sähköisen median puolella. Lehdistö on lähtenyt pitkälti kommentti- ja mielipidetiedusteluihin: ilmassa on jokin kysymys, johon kysytään näkemyksiä eri tahoilta.
TV1:n Viroa käsitelleessä A-talk-ohjelmassa oli 27. maaliskuuta 2009 vieraana dosentti Johan Bäckman, joka väitti Viron liittyneen vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon. Kukaan vakavasti otettava tutkija ei jaa näkemystä. Miten Bäckmanin mielipiteiden esittely voi olla journalistisesti perusteltua?
Hyvä kysymys. Bäckman on dosentuuriaan hyväksi käyttäen aiheuttanut väärillä väitteillään myrskyn vesilasissa.
Mutta eikö myrsky syntynyt juuri siksi, että media julkaisi Bäckmanin perättömiä näkemyksiä?
Ohjelmassa oli myös toista mielipidettä edustavia vieraita. Se on tärkeää, jotta katsoja voi lopulta muodostaa kuvan aiheesta. Ja täytyy ottaa huomioon myös sanan- ja mielipiteen vapaus. Faktojen selvittäminen on journalistin perustyötä. Viime kädessä journalistin ammattitaitoon kuuluu, että kokonaisuus on monipuolinen.
Julkisuuteen pääsee helposti esittämällä provokatiivisen, valtavirrasta poikkeavan näkemyksen, joka on tieteellisen konsensuksen vastainen. Pitäisikö yleisön osata arvioida väitteen painoarvoa?
Ratkaisu on viime kädessä katsojan. Journalistin tehtävä ei ole sanoa katsojille, mitä mieltä näiden täytyy olla. On varmasti kiistattomiakin faktoja – maapallo on pyöreä, sitä voinemme pitää lähtökohtana. Mutta kun ajatellaan vaikkapa terveydenhuoltoa tai koulutuspolitiikkaa, niin arvovalintoja koskevat kysymykset eivät ole yksiselitteisiä. Ylen tapaisen mediatalon tehtävä on antaa tilaa keskustelulle.
TV1:llä 9. marraskuuta 2009 esitetyssä MOT-ohjelmassa sivuutettiin kiistaton tieteellinen konsensus siitä, että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aiheuttamaa. Mihin faktojen selvittäminen oli jäänyt?
Onko siitä konsensus? Ilmaston lämpeneminen on iso aihe ja politisoitunut teema. On hyvää journalismia esittää sellaisia juttuja, joissa aihetta katsotaan toisestakin näkökulmasta.
Onko toimittajien taustatyö yleensä mediassa muuttunut mielestäsi viime vuosina?
Toimittajien blogit ja mielipidekirjoitukset ovat yleistyneet. Niiden tilalle kaipaisin enemmän analyyseja.
Pyöriikö se sittenkään?
Entinen kansanedustaja, tietokirjailija ja yrittäjä Osmo Soininvaara (vihr.) moitti blogissaan 27. joulukuuta 2009 mediaa siitä, ettei se taustoita ja arvota referoimiaan näkemyksiä – etenkään ilmastokeskustelussa.
”Jos eduskunnassa joku sanoo, että maapallo on pyöreä[,] ja toinen, että se on litteä, lehdistö raportoi molemmat yhtä näyttävästi antamatta lukijoilleen vihjettäkään siitä, että toinen mielipide on punnitumpi kuin toinen”, Soininvaara kärjistää.
