Klikkauksia metsästämässä
 Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja. |
Tiedon käsite tuntuu kiertäneen täyden kehän journalismissa.
Journalismin alkuhämärissä lehtiä myytiin tarinoilla, joiden todenperäisyyttä ei edes selvitetty. Kaikki kävi, mikä myi.
Sittemmin lehtiala kehitti sääntöjä, joiden avulla myös yleisö pystyy tietämään, mitä se saa rahojensa vastineeksi.
Alan yhteiset pelisäännöt ovat tähän saakka näyttäneet voimansa: ne ovat tehneet sanomalehdistä kannattavaa bisnestä ja tukeneet sananvapautta ja demokratiaa.
Journalistin ohjeet ovat verraton innovaatio. Ne tulisi lukea kerran vuodessa.
Niin loistava maailma kuin internet onkin, se on myös rämettänyt tiedon käsitettä. Enkä nyt puhu vain wikipedioista, hikipedioista tai erilaisista keskusteluryhmistä. Journalistienkin pitää leipoa verkkoon leivoksia, jotka pitävät yleisön jatkuvassa insuliinihumalassa. On jo vaarana, että kansalaisia uhkaa tiedollinen kakkostyypin diabetes.
Journalistin ohjeiden mukaan journalistin on pyrittävä totuudenmukaisuuteen. Verkkosivuilla kysymysmerkkiotsikoilla ja räväköillä sitaateilla levitetään välillä enemmän epätietoisuutta ja jopa pelkoa kuin asiallista tietoa.
Aiemmin tiedotusvälineiden tehtävä oli toimia portinvartijoina. Jos eteen putkahti oudolta tuntuva tutkimustulos, toimittajat soittivat alan asiantuntijoille, jotka pystyivät kertomaan tutkimuslaitoksen statuksen ja tutkimustuloksen luotettavuuden.
Näin ei ole enää. Verkkosivut ovat tänään täynnä suodattamatonta tietoa mitä ihmeellisimmistä ”tutkimuksista” ja ”asioista”, joista toki saadaan vilkasta ”keskustelua”.
Ilman nimeä kirjoitetut nettikommentit ovat keskustelun irvikuvia, joita vähänkin asioista perillä oleva ei jaksa selata ilman päänsärkyä. Tällähän ei ole väliä, sillä nettitoimittamista piiskaa vain yksi ajatus: klikkausten lukumäärän metsästys.
Toimialan tulevaisuus lepää yhä journalismin ja sen luotettavuuden varassa. 24/7-maailmassa yritetään hakea voittoja sillä, kuka kertoo uutisen muutama sekunti ennen muita.
Näissä kekkereissä journalistin on joskus hankala muistuttaa itseään ja muita ammattinsa erityispiirteestä: journalisti on työssään vastuussa ennen kaikkea kansalaisille.
