Jääkiekkoinho

Jääkiekko on Suomen suosituin ja seuratuin urheilulaji, mikä risoo muita lajeja seuraavia urheilutoimittajia, erityisesti jalkapallojournalisteja. Tämän havaitsee vilkaisemalla heidän kolumnejaan jääkiekon arvokisojen aikoihin.

Moni kolumnipaikka täyttyy iänikuisesta valituksesta ja ihmettelystä, miksi jääkiekkoa suunnilleen edes pelataan. Argumentit ovat aina samat: jääkiekko on jalkapallokentän keskipisteen kokoinen laji maailmassa, sitä seuraavat vain idiootit, suurin osa peleistä on turhia ja vain kuudella joukkueella on mahdollisuudet MM-kultaan.

Kirjoituksissa toistuu aina sama toiveikas päättelyketju: jos jääkiekon mediatila vähenisi, jalkapallon saama julkisuus lisääntyisi, arvostus nousisi ja Suomi pääsisi MM-kisoihin.

Tavoite on hyvä, mutta keinot vääriä. Kolumnit syyllistävät lukijaa. Ihan kuin lukijoissa olisi jotain vikaa, kun he eivät ymmärrä ”kuningaslajin” hienoutta. Siksi lukijaa pitää valistaa ja siinä sivussa parjata jääkiekkoa – tuota jalkapallon kannalta merkityksetöntä pikkulajia.

Mutta lukijat eivät ymmärrä. Eivät pirulaiset ymmärrä lähteä kevätpakkasilla ja syysmyrskyssä katselemaan Suomi-futista, vaan seuraavat mieluummin ”vähä-älyisten miljoonäärien väkivaltaviihdetta”, kuten jääkiekkoa on tapana kriittisesti luonnehtia.

Jalkapallo-organisaatiot ovat toki kiitollisia näille journalisteille, joiden tärkein missio on suomalaisen jalkapallokulttuurin edistäminen – ei journalismi.

He kuitenkin sahaavat omaa oksaansa. Jalkapallon ystävät eivät halua lajiorganisaatioiden viestintätarpeita tyydyttävästä kirjoittelusta maksaa, vaan valitsevat ulkomaisen futismedian.