Kahden tulen välissä
Miten käy urahaaveiden, kun perheeseen syntyy lapsi? Työajan joustot ja aikataulutus ovat avainasemassa, kun toimittajat sovittavat työtä ja perhettä yhteen.
 Ilo irti. Outi Toivanen-Visti jättäytyi pois vakituisestä työsuhteesta, että pystyisi paremmin yhdistämään ja perhe- ja työelämän. Freetoimittajana hänelle jää enemmän aikaa leikkiä lastensa kanssa, mistä tytär Elisakin nauttii. |
 Lasten kanssa peuhatessa työasiatkin etenevät, Outi Toivanen-Visti sanoo. |
Luovassa työssä toimii hyvin se, että voi tehdä työajalla vapaa-ajan asioita ja vapaa-ajalla töitä. Näin pohtii 8- ja 4-vuotiaiden lasten äiti, espoolainen toimittaja Outi Toivanen-Visti, joka lähti free-uralle reilu vuosi sitten.
”Toimittajan työssä on etu, jos voi liikkua paljon ihmisten parissa, lasten kanssa tai ilman, ja olla vähemmän pelkästään netin ja kännykän varassa. Esimerkiksi eilen, kun olin lasten kanssa pulkkamäessä, yhden ison ja monimutkaisen jutun rakenne loksahti kohdalleen”, Toivanen sanoo.
Paitsi, että pitkät työmatkat tuntuivat pienten lasten kanssa mahdottomilta, Toivanen-Visti halusi freelanceriksi myös ammatillisista syistä – pystyäkseen paneutumaan asioihin enemmän kuin uutistyössä oli mahdollista. Nyt juttuihin syntyy uusia näkökulmia ja syvyyttä lasten kanssa touhutessa, vapaaehtoistyössä ja harrastuksissa.
Mutta onnistuuko uran ja perheen yhteensovittaminen toimittajilta, jotka haluavat pitää kiinni palkkatyöstään? Soittokierros toimituksiin osoittaa, että myös hektisessä ympärivuorokautisessa uutisrytmissä työskentelee pienten lasten vanhempia. Myös he turvautuvat usein työaikojen joustoihin.
Vuorotöitä tekevällä Yle X:n uutisryhmän toimittajalla Jan Fredrikssonilla on neljä lasta. Järvenpäähän omakotitalon rakennuttaneen perheen elämä on sekuntipeliä lyhennetystä työviikosta huolimatta.
”Vaimo on nyt äitiyslomalla, mutta normaalisti teemme molemmat lyhennettyä työviikkoa. Kun tulen aamuvuoron jälkeen kotiin, morjestamme ulko-ovella ja vaimo lähtee töihin”, Fredriksson kertoo.
Perheen ei tarvitse viedä lapsia päivähoitoon lainkaan, sillä vanhemmat ovat onnistuneet lomittamaan työpäivänsä niin, että toinen voi olla aina kotona. Töiden sumpliminen onnistuu, kun toinen on yrittäjä ja toinen vuorotöissä. Fredrikssonin vaimo on hammaslääkäri, joka ottaa potilaita vastaan vain kahtena päivänä viikossa.
Vaikka vuorotöiden ja lapsiperheen yhteensovittamisessa huonoina puolina ovat väsymys ja univelka, Fredriksson on tyytyväinen järjestelyyn, jossa hyvät asiat painavat vaa’assa huonoja enemmän.
”Taloudellisesti siinä menettää aika paljon, mutta lasten kannalta se on ollut hyvä ratkaisu. Olemme välttyneet myös suuremmilta sairauskierteiltä, kun lapset eivät ole olleet päiväkodissa”, Fredriksson kuvaa.
Se, miten lapsiperheet organisoivat arkeaan ja työtään, riippuu vanhempien työnkuvasta. Esimerkiksi STT:n reportteriryhmässä työskentelevä toimittaja Liisa Kujala pystyy tekemään myös yövuoroja miehensä säännöllisen työn ansiosta.
”Yksin en pärjäisi. Silloin pitäisi miettiä ilta- ja viikonloppuhoitoratkaisuja tai olla erittäin hyvä tukiverkosto. Toisaalta vuorotyö myös helpottaa arkea, sillä se lyhentää lapsen päiväkotipäivien pituutta”, Kujala sanoo.
Kujalan kaksivuotias lapsi on tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa, joka on auki vain arkisin aamuseitsemästä puoli kuuteen. Ilta-, yö- ja viikonloppuvuorot onnistuvat miehen säännöllisen työrytmin ansiosta. Toisaalta toimittajaäidin arkeen kuuluu myös esimerkiksi musiikkileikkikoulua, sillä Kujala on vielä osittaisella hoitovapaalla. Hänkin tekee töitä vain neljänä päivänä viikossa.
Neljäpäiväinen työviikko osoittautuu suosituksi tavaksi sovittaa yhteen työ ja perhe. Myös Savon Sanomien lehtikuvaaja Paula Pohjamo joutui taipumaan lyhennettyyn työaikaan.
”Kun palasin töihin kahden lapsen syntymän jälkeen, yritin ensimmäiset puoli vuotta vetää täysipäiväisesti vuorotyötä, jossa oli muun muassa kaksi viikonloppua kuukaudessa kiinni. Lasten hoitopaikassa ei kuitenkaan tarjottu viikonloppuhoitoa ja minulta rupesi puhti loppumaan”, Pohjamo kertoo.
Kolmen lapsen äidin tilannetta vaikeuttaa vuorotöiden lisäksi se, että hän joutuu pyörittämään arkea ilman puolisoaan, joka työskentelee neljä päivää viikossa pääkaupunkiseudulla Hevosurheilu-lehden toimitussihteerinä.
Hyville tukiverkostoille, isovanhemmille, ystäville ja sukulaisille onkin ollut käyttöä.
”Olen ollut Kuopiossa niin pitkään, että minulla on täällä tuttuja ja hyvät verkostot. Muutenhan tämä homma ei toimisi. Sääliksi käy sellaisia lapsiperheitä, jotka muuttavat uudelle paikkakunnalle.”
Pohjamon elämä on muuttunut kymmenen viime vuoden aikana radikaalisti. Paitsi, että perheeseen on syntynyt kolme lasta, työnkuva on vaihtunut kirjoittavasta toimittajasta valokuvaajaksi. Nyt hän on vaihteeksi kotona äitiyslomalla alle kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Hänen tavoitteenaan on palata töihin heti vanhempainvapaiden jälkeen.
”Neljäpäiväinen työviikko ja subjektiivinen päivähoito-oikeus ovat pitäneet meidän perheen kuosissa. Olen vienyt lapsia hoitoon arkivapaillani ja käyttänyt aikaa lepäämiseen sekä omiin harrastuksiini”, Pohjamo kertoo.
Työelämässä olevilla pienten lasten vanhemmilla on oikeuksia, jotka lapsettomien kollegoiden ja työnantajien on nieltävä – halusivatpa tai eivät. Kun työntekijä jää kotiin hoitamaan sairasta lastaan, työt jäävät joko muiden hoidettavaksi tai sitten työnantajan on järjestettävä poissaolijalle sijainen.
Naisvaltaisessa toimituksessa äitiyslomiin, hoitovapaisiin, vanhempainvapaisiin ja lasten äkillisiin sairastumisiin on totuttu.
”Perheystävällinen ilmapiiri voi olla etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla kilpailukeino. Haluan, että meillä on toimituksessa moniarvoinen kulttuuri, jossa ihmiset saavat elää omaa elämäänsä. Lasten hankinta kuuluu monien naisten elämään”, Me Naiset -lehden päätoimittaja Riitta Pollari sanoo.
30 hengen toimituksesta on lähes aina useita työntekijöitä hoitamassa kotona lapsia. Itsekin neljän lapsen äitinä Pollarin mielestä toimituksen johdon on kuitenkin vain järjestettävä työt kuntoon. Esimerkiksi kesätoimittajia on rekrytoitu Me Naisissa usein kesän jälkeen vakituisten työntekijöiden sijaisiksi. Rekrytoinneissa katsotaan myös lähitulevaisuutta pidemmälle.
”Haluamme töihin hyviä ihmisiä ja osaajia, jotka pystyvät kehittämään Me Naisia. Sellaisia ei kasva joka kukkulalla. Uskon, että työntekijälle on kaikkein tärkeintä, että hänet hyväksytään kokonaisena pakettina, ja usein siihen kuuluu lapsia.”
Periaatteidensa mukaisesti Pollari on päätoimittaja-aikanaan muun muassa vakinaistanut raskaana olevan määräaikaisen työntekijän, ja onpa hänen tarvinnut joskus löytää sijainen myös äitiyslomansijaiselle. Hän ei kuitenkaan valita, sillä hyvä ja tuottava työilmapiiri edellyttää, että työntekijöiden yksityiselämää arvostetaan.
”Ihmiset eivät työskentele kovin hyvin, jos he joutuvat tuntemaan syyllisyyttä yksityiselämäänsä kuuluvista asioista. Kun lapsiin suhtaudutaan luontevana osana elämää, ihmiset ovat valmiita myös tsemppaamaan työpaikkansa puolesta”, Pollari arvioi.
Myös muissa toimituksissa tuntuu riittävän ymmärrystä perheellisten erityistarpeita kohtaan. Esimerkiksi Pohjamo sai aikaistettua iltavuoroaan puolella tunnilla, jotta hän ehtisi hakemaan lapsia hoidosta ennen päiväkodin sulkeutumista.
”Työnantaja on tullut ihanasti vastaan. Toisaalta se on tuonut lisää painetta työkavereille, sillä päivystystyyppistä yöhommaa en pysty enää lainkaan tekemään. Yleensä aina iltavuorolaisille soitetaan ensin, jos jotain yöllä tapahtuu, mutta nykyisin muut joutuvat tekemään sen puolestani”, Pohjamo kuvaa.
Kollegat ja työyhteisö joutuvat sopeutumaan myös siihen, että pienten lasten vanhemmat haluavat pitää lomiaan juuri parhaimpaan sesonkiaikaan heinäkuussa, jolloin koulut ja päiväkodit ovat kiinni.
Uran ja perheen yhteensovittamisessa kyse on tasapainoilusta, jossa ristiriitatilanteessa aina jonkun täytyy joustaa. Tyypillisesti se on jommankumman vanhemman työnantaja, mutta hyvin usein myös urahaaveet tai perheen talous. Harva uskaltaa rakentaa lapsiperheen elantoa pelkästään epäsäännöllisten freetulojen varaan.
”Suomessa free-ura olisi perheelliselle vaikeaa ilman työssä käyvää, säännöllistä tuloa saavaa puolisoa. Tunnen itseni etuoikeutetuksi”, Toivanen-Visti kertoo.
Vaikka freelancer on usein se, joka joustaa, Toivanen-Vistin perheessä turvaudutaan herkästi myös ulkopuolisiin lastenhoitajiin, jos vanhempien työtilanne niin vaatii.
Palkkatyöläisillä kotiin jää lasten sairastuessa yleensä toinen vanhempi, mikäli esimerkiksi työnantaja ei kustanna kotiin lastenhoitajaa. Fredrikssonien perheessä kotiin jää pääsääntöisesti isä, sillä hammaslääkärin on vaikea peruuttaa sovittuja potilasaikoja.
”Yle on niin iso talo, että minulle on ollut helpompi järjestää sijaisia. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä minä jään lapsen sairastuessa kotiin.”
Myös Paula Pohjamon perheessä on turvauduttu ulkopuolisiin lastenhoitajiin – kuten silloin, kun ulkomaan työkeikka venähti yllättäen parilla päivällä. Käytännössä ylityöt ovat kolmen lapsen äidiltä nykyisin poissuljettuja.
”Olen joutunut hautaamaan urakehityshaaveeni. Kyse on kuitenkin valinnasta. Rakastan työtäni älyttömästi ja se on ihana vastapaino perhe-elämälle. Kummastakaan en olisi valmis luopumaan.”
