Pienen ihmisen asialla

Marionettiteatteri Pinokkio on saapunut Saniaisen päiväkotiin Helsingin Tapanilaan esittämään uutuusnäytelmäänsä Akselin taksissa. Kuusikymmentä lasta ihastelee silmät lautasen kokoisina kun yksi roolihahmoista, julkisuuteen kyllästynyt kuningas Kalle Suuri pakoilee häntä ahdistelevia toimittajia ja kuvaajia.

Paikalla on oikeitakin toimittajia. Seuraamme esitystä takarivistä toimituspäällikkö Matilda Katajamäen kanssa. 34-vuotias Katajamäki kuuluu päiväkodin vanhempaintoimikuntaan, joka keräsi rahat tähän esitykseen. Nyt hän on tullut katsomaan, mitä tuli tilattua. Samalla syntyy omaan lehteen pieni juttu kulttuurielämysten tilaamisesta lapsille.

Siirrymme Tapanilasta Kaksplussan toimitukseen Pasilaan, Yhtyneiden Kuvalehtien pääkonttoriin. Katajamäki kertoo aloittaneensa lehdessä äitiysloman sijaisena keväällä 2007. Sijaisuuden päätyttyä hänet vakinaistettiin. Viime vuonna hänestä tuli toimituspäällikkö, jonka toimenkuvaan kirjoittaminen kuuluu yhä tärkeänä osana.

”Olen hyvin kiinnostunut lapsista ja vanhemmuudesta sekä innostunut äitiydestä omakohtaisestikin, joten Kaksplussaan pääseminen oli minulle tosi onnellinen sattuma. Koen tekeväni työtä, jolla on lukijoille suuri merkitys. Edellisessä työpaikassa viestintätoimistossa tein asiakaslehtiä. Joskus tuli mieleen, että kukahan näitäkään lehtiä jäisi suremaan, jos niiden tulo loppuisi”, neljävuotiaan Frejan ja kuusivuotiaan Okon äiti sanoo.

Matilda Katajamäen mielestä hänen nykyistä työtään ei voisi kovin pitkään tehdä, jos perustietämys lapsiperheen elämästä arjesta puuttuisi.

”Ilman omia ja kavereiden kokemuksia jäisin liikaa asiantuntijoiden armoille. Hyvin oleellista jutuissamme on, että niiden lähtökohdaksi otetaan ihmisten reaalitodellisuus. Kun meillä oli juttu vauvaikäisten jättämisestä hoitoon, haastateltu asiantuntija sanoi hyvin ehdottomasti, että alle vuoden vanhaa lasta ei ylipäätään pitäisi laittaa mihinkään hoitoon. Jopa vauvan jättäminen isälle äidin lähtiessä kaupungille nähtiin vääräksi. Tämä ei vastaa ollenkaan tämän päivän arkea ja se meidän on pystyttävä tuomaan esille lehdessä.”

Pienten lasten päivähoito kuuluu niihin aiheisiin, joita käsitellessään toimitus törmää jatkuvasti vanhemmuudesta kumpuaviin pelkoihin. Jos ei tunne lapsiperheitä ja perheellisiä, voi olla vaikea käsittää, miten herkästi varsinkin äidit syyllistyvät jopa vähäisestä signaalista.

”Huonoksi äidiksi leimautumista pelätään aivan liikaa. Kaikkien arkisten perusneuvojen antamisen ohella lehden pitää jatkuvasti ilmentää sitä, että on monia oikeita tapoja olla vanhempi. Meillä on paljon lukijoita, jotka ottavat juttumme hirveän vakavasti. Yhtä vakavissaan he hakevat vertaistukea kaltaisiltaan. Ei ole samantekevää, millaisia vastauksia toimitus ja verkkosivut heille antavat”, Katajamäki sanoo.

Kaksplus.fi on lapsiperhelehtien suosituin verkkofoorumi. Sitä voi pitää sosiaalisen median isomummona, jolle sydäntään purkaa, neuvoa kysyy, toisten keskusteluja seuraa ja jutunaiheita antaa lähes 300 000 kävijää joka viikko. Keskustelu on joskus roisia:

AP: Paskat kun on köyhä mies. Ei millään jaksa sitä, ettei päästä matkustelemaan. Mistäköhän löytäs rikkaan miehen?

Vierailija: Mitä jos tienaisit itse matkarahat?

Maisa: Entä jos miehesi ajattelee että paskat kun köyhä muija, ei pääse ees...

Tuota noin: Mitäpä jos et odottaisi toisen maksavan matkaasi, vaan raahautuisit itse hyväpalkkaiseen duuniin.

AP: No kun muiden ukot maksaa matkat – mun ei pysty.

Maira: Jätä se sika.

Lohtu: Mulla ei ole ollenkaan miestä.

Perheen malli on ehtinyt avartua perusteellisesti siitä kun Kaksplus alkoi ilmestyä 40 vuotta sitten. Matilda Katajamäen mukaan nyt olisi jo naurettavaa hehkuttaa isän jättäytymistä perhevapaalle tai tuoda sateenkaariperhe esille jotenkin poikkeuksellisena tapauksena.

”Maailma on muuttunut lyhyessä ajassa. Nyt nekin ovat tavallisia perheitä, ja sehän on loistavaa.”

Monet tutut käänteet lapsiperheen elämässä myös toistuvat vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Tämä on tämän alan lehdille jatkuvuuden tae, joka on otettava huomioon sisältöratkaisuissa.

Jo vuosisuunnittelmia tehdessään toimitus tietää, että määrätyin väliajoin palataan vakioteemoihin kuten yksinhuoltajiin, adoptioperheisiin sekä monikkoperheisiin kaksosineen ja kolmosineen. Aina uudelleen ajankohtaisaiheet liittyvät esimerkiksi odotusaikaan, sikiön kehitykseen ja synnytykseen, univaikeuksiin ja koulunkäyntiin.

Uudempiin ilmiöihin kuuluvat esimerkiksi välinpitämättömät, kiireiset isovanhemmat. Erikoislehti voi pureutua näihin asioihin kapeallakin näkökulmalla, mutta Kaksplus myös tuottaa jatkuvasti laajoja teemapaketteja vaikkapa koulusta tai hammashoidosta.

Lapsiperheen erikoislehdessä ja varsinkin sen lukijafoorumilla elämä näyttäytyy selviytymistaisteluna, jossa pienen ihmisen ympärillä toimivia aikuisia temmotaan ankarasti eri suuntiin. Näiden signaalien valossa puhe hyvinvointiyhteiskunnasta alkaa tuntua iskulauseelta.

”Työelämän todellisuus näkyy hyvin tylynä, eikä työn yhdistäminen perhe-elämään ole nykyään helppoa. Hätä, ahdistus ja suoranaiset rahahuolet ovat hirveän suuri osa lukijoidemme elämää. He kaipaavat ja hakevat vertaistukea. Aika usein verkkosivuilla kysytään vinkkiä siitä, miten pärjäisi sadalla eurolla puolitoista viikkoa. Osa lapsiperheistä pärjää tässä maassa tosi heikosti”, Katajamäki sanoo.

Apua: Mitä teen miehelle joka ottaa selän takanani pikavippejä? Noin 3–4 kertaa kuukaudessa suuruudeltaan 100–400 euroa. Viime kesänä tästä puhuttiin ja lupasi, että ei enää ota ja taas on sama meininki. Velkaneuvontaan ei halua ja sanoo, että on hänen asiansa jos luottotiedot menee ja ei koske minua. Miten niin ei koske minua. On yhteinen talo ja laina ja niin edelleen. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. Niin ahdistaa, että en kyllä pian enää tuota miestä kattele!

Kohtalotoveri: Otat eron, ei se siitä muuksi muutu. Ulosottojen kanssa elämä on helvettiä koko perheelle!

Haastatteluihin ja kuvauksiin Kaksplus tarvitsee jatkuvasti uusia lapsia ja lapsiperheitä, joiden löytämisessä koetellaan toimituksen kykyä verkostoitua. Tuttavat, sukulaiset, naapurit, lehtitalon perheelliset työntekijät ja myös oma toimitus lapsineen on haarukoitu perusteellisesti. Silti tärkein aarreaitta tähänkin tarpeeseen on lehden oma verkkoyhteisö.

Ja kun etenkin pienempien lasten kanssa toimitaan, kaikki ei-toivottu on aina mahdollista, usein todennäköistäkin. Nuhat ja mahataudit sotkevat aikatauluja, mutta ei siinä kaikki. Matilda Katajamäelle kävi köpelösti jo ensimmäistä kuvausta järjestellessään.

”Teimme juttua kantoliinoista, joiden kuvaukseen studioon tuli puolivuotias vauva isänsä kanssa. Kun lapsi pujotettiin ensimmäiseen kahdestatoista liinasta, huuto alkoi välittömästi. Silloin tajusin, että tämä ei ole koskaan ollut kantoliinassa. Kuvaus loppui siihen, mutta huuto jatkui vielä ulkona ratikkapysäkilläkin. Seuraavaan sessioon osasin hankkia kantoliinaveteraanin.”

En jaksa: Kaikki putoaa päälle, erot ja velat ja lapsenhoidot ja exän ilkeys. En jaksa pyytää apua kun ei kukaan kuuntele. En jaksais hoitaa näitä pieniäkään niin hirveetä kun se onkin.

MM: Hei, sä et oo yksin! Älä tee mitään harkitsematonta, apua löytyy!

Toipunut: Tiedän miltä sinusta tuntuu, eikä sinun ole pakko tehdä nyt mitään muuta kuin soitat auttavaan puhelimeen. Jos et muualta löydä, koeta tätä...

IlonaS: Hei, ihan varmasti sua kuunnellaan!!! JA RATKAISUJA ON AINA OLEMASSA!!!

Vierailija: Lopeta heti noi ajatukset, vedä henkee, pysähdy!

Edellinen uupuneen äidin hätähuuto ei ole ainoa laatuaan Kaksplus.fi:ssa. Päätoimittaja Jaana Sarkki on vetänyt Kaksplussaa kolme vuotta ja nähnyt ilmiön toistuvan useasti. Sarkin mukaan tyypillistä siinä on myös salamannopeasti reagoiva auttajien joukko:

”Tämä yhteisö on huikea ilmiö, josta on tullut osa nykyperheiden tukiverkostoa. Toisin kuin aikakauslehtimaailmassa on perinteisesti ajateltu, meidän lehtibrändimme keskiössä onkin vastaanottaja. Pelkästään printtilehteä lukeva tai vain satunnaisesti foorumia vilkaiseva kuluttaja jää paljosta vaille. Esimerkiksi esikoisen odottajalla on usein edessään täysin uusi ja tuntematon maailma. Kun se yhdistetään pohjattomaan tiedonjanoon ja ennakoivaan tarpeeseen tietää kaikesta kaikki, on löytynyt tavanomaisin syy hakeutua lapsiperhelehtien verkkoyhteisöihin.”

Päätoimittaja Sarkin 360 asteen paketiksi luonnehtimassa yhdistelmässä hänen lehtensä tyyliteltyine ulkoasuineen voi vaikuttaa hiukan eskapistiselta – sellaisiahan aikakauslehdet usein ovat. Toisaalta verkon puolella Kaksplus.fi tarjoaa kattauksen, jonka karheimpia osasia yksikään kaupallinen julkaisija ei naistenlehteen päästäisi. Kun anonymiteetti on taattu, arimmatkin aiheet avataan ja tuhdimmatkin paineet puretaan suorasukaisesti.

Muuan Kaksplussan lukija oli päättänyt piristää parisuhdettaan ja houkutteli miehensä rakastelemaan peilin edessä. Nainen tuli kuitenkin katumapäälle havaittuaan takapuolensa hölskyvän. Foorumilla hän paljasti pelkäävänsä, että mieheltä hiipui viimeinenkin kipinä. Vertaistuki karautti apuun muutamassa minuutissa. Niksisisaret totesivat painokkaasti, ettei mitään ole menetetty. Vain yhdessä kommentissa kysyttiin kyynisesti, mikä pakko oli pelehtiä peilin edessä.

Samanlaista puhetta kuulee naisten saunojen pukuhuoneissa. Silti häiriköt pysyvät näiltä palstoilta loitolla tarkan moderoinnin avulla. Moderoijat tulevat foorumilaisten omasta piiristä.

Möllibulli: Miten mies innostumaan? Olisko kellään antaa vinkkejä miten saisi miehen innostumaan peppuseksistä? Tai edes seksistä ylipäätään niin että tuntisin itseni edes joskus edes ihan vähän haluttavaksi?

Kuumeilija: Onko muita, joilla on vauvakuume, mut mies ei halua enää yhtään lasta? Meillä siis on jo lapsia, mut haaveilen vaan vielä yhdestä pienestä nyytistä! Hirmunen tuska oikeen raastaa sydäntä, kun mies ei halua enää lapsia! Täytyy kai vaan yrittää hyväksyä asia, vaikka se painaa mieltä joka päivä. Ja aina kun näkee raskaana olevan tai pienen vauvan, ni itku meinaa päästä.

E-07: Onko lapsellasi ollut vielä kuumetta antipiootin jälkeen? Entä onko kaivanut korviaan vielä sen jälkeen? Meillä pojalla loppu kuuri pari päivää sitten ja lämpöä on 37,6–38,0 välillä ja kaivaa toista korvaansa.

Onnellinen kotiäiti: Kehtaankohan mä kertoa miehelle, kuinka helppo päivä mulla on ollu? Lapset 2 ja 4 vuotta ovat koko päivän leikkineet keskenään, kiltisti ilman riitoja. Itse olen käynyt suihkussa, meikannut, laittanut hiuksia, istunut netissä, soittanut puhelimella varmaan yhteensä tunnin, kattonut televisiota tunnin. Nyt äsken kokkailin kiireettömästi päivällisen valmiiksi koko perheelle, kun herra saapuu pian kotiin ja on nälkäinen. Ei meillä aina ole tällaistä. Mutta nyt ei ole kummallakaan lapsella mitään uhmakautta menossa ja eläminen on helppoa.