Mielipiteet ja tosiasiat pidettävä erillään

TV1:n kanavapäällikkö Riitta Pihlajamäki sanoi Journalistin (3/2010) haastattelussa, että ”journalistin tehtävä ei ole sanoa katsojalle, mitä mieltä näiden tulee olla”. Voisiko journalisti kuitenkin kertoa katsojalle tosiasiat, jotta tämä voisi muodostaa oman mielipiteensä?

Kun toimittaja Ari Lähdenmäki monen esimerkin avulla ihmettelee, miksi TV1:n ohjelmissa on annettu näkyvyyttä väittämille, jotka ovat tieteellisen konsensuksen vastaisia, Pihlajamäki eri sanankääntein vastaa, että tärkeintä on ohjelmissa esitettyjen mielipiteiden monipuolisuus.

Tietysti länsimaiseen journalismiin kuuluu se, että eri mielipiteet ja arvomaailmat saavat näkyvyyttä. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa se voisi tarkoittaa sitä, että annetaan puheenvuoro vaikkapa niille, joiden mielestä ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tärkeämpää kuin muutoksen hillitseminen. Jos joku on sitä mieltä, että viis ilmastonmuutoksesta, kunhan oma sukupolvemme ehtii nauttia maksimaalisesta materiaalisesta hyvinvoinnista, tulkoon sekin mielipide julki kaikessa outoudessaan.

Lahdenmäen esittämät esimerkit koskivat kuitenkin tosiasioita, eivät mielipiteitä. Pihlajamäen vastauksista jäi vaikutelma, että hänelle tosiasioiden ja mielipiteiden välistä eroa ei olekaan. Vaihtoehtona olisivat vain yhtä oikeaa mielipidettä julistava totalitaarinen journalismi tai postmoderni totuusrelativismi, jossa Viron liittyminen Neuvostoliittoon vapaaehtoisesti on yhtä järkevä väittämä kuin mikä muu tahansa.

Kanavapäällikkö kysyy, onko ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tieteellinen konsensus. Hänen asemassaan olevan ihmisen olisi ehkä hyvä tietää, että kyllä siitä on. Tieteen ulkopuolella aiheesta toki vallitsee sekaannus ja väärinkäsitysten sekamelska, ei vähiten meidän toimittajien ansiosta.

Marko Hamilo
Tiedetoimittaja