Valikoivaa intohimoa

Se oli kuin Tuomo Ruudun taklaus. Töötti tuli puun takaa, pyytämättä ja yllättäen. Ja teki vähän kipeääkin.

Vesa Rantasen ja Tuomas Nyholmin kuvaus suomalaisesta urheilujournalismista (Journalisti 3/2010) oli veemäisen viiltävä – ja pirullisen provosoiva. Juttu palautti mieleen luutnantti Lammion sitaatin Tuntemattomasta sotilaasta: ”Mikä röyhkeys! Tepä kuvittelette suuria itsestänne.”

Mikä parasta, rohkea keskustelunavaus aiheutti toivotun (?) reaktion. Journalistin juttu puhuttaa urheilutoimittajia edelleen.

Harmi vain, ettei jutun kirjoittanut Manu Marttinen ollut yhtä kriittinen kuin haastateltavansa. Myös Videotuomarit olisi pitänyt marssittaa peilin eteen. Varsinkin, kun jutussa on kyseenalaistettu jokaisen suomalaisen urheilutoimittajan ammattitaito ja työmoraali.

Rantanen ja Nyholm kirjoittavat jääkiekosta valistuneesti ja kriittisesti. Mutta kun kaivamme esiin Osiriksen vaa’an ja puntaroimme kukin sydämiemme vilpittömyyttä, voi Videotuomareille esittää samat kysymykset kuin muillekin toimittajille.

Oletko itse objektiivinen? Vai onko joku vallankäyttäjä syystä tai toisesta arvostelun yläpuolella?

Toinen huomio koskee työlle omistautumista – intohimoa, joka muuttuu toimittajan arkitodellisuudessa usein valikoivaksi intohimoksi, muka-kriittiseksi omalla ja uutislähteiden mukavuusalueella pyörimiseksi.

”Kuka muu Suomessa osaisi heti kertoa, minkälainen on vaikkapa Martin Eratin pelityyli. Näillä asioilla on merkitystä, kun yritetään tarjota oikeaa sisältöä joutavan höpinän asemesta”, Nyholm toteaa.

Enää jää pohdittavaksi, minkä voimme laskea oikeaksi sisällöksi ja minkä joutavaksi höpinäksi.

On kunnioitettavaa, että Videotuomarit pureutuu Eratin kaarreluistelun teknisiin nyansseihin, mutta vähintään yhtä tärkeää on kirjoittaa huippukiekkoilun vaietuista salaisuuksista, kuten NHL- ja KHL-joukkueiden lääkekaappien sisällöistä, pelaajien painonnousun mysteeristä ja puolikuun muotoon venähtäneistä leukaperistä.

Arvoituksen ratkaisun pitäisi kiinnostaa jokaista työlleen omistautunutta jääkiekkotoimittajaa. Myös Videotuomareita, jotka ovat nähneet kieroutuneen NHL-maailman lähempää kuin useimmat kollegansa.

”Pitäisi vakavasti keskustella siitä, mikä on urheilujournalismin perimmäinen tarkoitus: ajaa urheilun asiaa vai tehdä oikeaa journalismia”, Rantanen tivaa.

Myös Videotuomareilta voi kysyä, kenen asiaa he mahdollisesti ajavat. Toivottavasti eivät ainakaan suomalaisen jääkiekon. Tai lähteidensä.

Ilta-Sanomien videoklipin esittelyteksti määrittelee Videotuomarit miehiksi, ”joilla on jääkiekon muotoinen sydän”. Lajirakkaudessa ei ole mitään pahaa.

Kunhan se ei sokaise.

Kimmo Siira
Urheilutoimittaja, Kaleva