Vapaa-aikaa ja muuta elämää
 Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittaja. |
Viime syksynä Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa äänestettiin siitä, vaaditaanko opiskelijalle ”vapaa-aikaa” vai ”muuta elämää”. Ylioppilaslehden toimittajalla ei ole kumpaakaan. Skeemat pyörivät mielessä vapaalla, sunnuntaipäivällisillä vanhemmat vaativat juttua naapurin pahkaveistoksista ja bileissä huolestuneet ylioppilaskuntapoliitikot varmistelevat, ettei toimittajalla ole nauhuria mukanaan.
”Mutta minä se työni valitsin”, tolkutan itselleni. ”Kutsumusammatissa, perkele.”
En juuri poikkea muista: vuonna 2008 julkaistuun tutkimukseen Journalistit muuttuvassa mediassa haastatelluista monet kertoivat tekevänsä työtään juuri kutsumuksen tai intohimon takia. Muistutettiinpa myös Journalistissa 3/2010, ettei esimerkiksi urheilutoimittaminen – mikäli se on oikein hyvää ja intohimoista – ole perheellisen työtä.
Varsinkin nuorilta toimittajilta vaaditaan uhrautumismieltä.
Journalistiikan opiskelijalla on kysymykseen ”ura vai perhe, rahat vai kolmipyörä?” yksi vastaus.
Parhaat jutut syntyvät harvoin toimistotyöajan puitteissa.
Skuuppeja on haisteltava myös vapaa-ajalla. ”Muista, että toimittaja on aina toimittaja, vapaa-aikanakin. Älä puhu toimittajalle sivu suusi asioita torilla tai baarissa”, varoitetaan Kelan viestintäohjeissakin, kuten Aamulehti tammikuussa paljasti.
Joskus kuitenkin tuntuu unohtuvan, ettei toimittajankutsumus tarkoita ympärivuorokautista työpäivää. Lääkärillä voi olla virkavelvollisuus auttaa sairauskohtauksen saanutta, muttei kukaan odota tämän pysäyttelevän kadulla ihmisiä kysellen, mistä kolottaa. Opettajalla voi olla missio kansan sivistämiseksi, mutta omat ja naapurin lapset saavat oppinsa silti koulusta. Miksi siis toimittajat katsovat velvollisuudekseen paahtaa hurjia määriä ylitöitä ja jututtaa Kelan henkilöstöä kesken baarin iloisten tuntien? Vain todistaakseen olevansa oikeasti työlleen omistautuneita?
Haiskahtaa elvistelyltä.
Kutsumus on tärkeää, mutta muutakin elämää pitää olla. Kun työuria ryhdytään pidentämään loppupäästä, kannattaa erityisesti uransa alussa olevan säädellä intohimonsa tasaisesti tulevia työpäiviä varten. Ne eivät aivan pian lopu kesken.
Muista äänestää muuta elämää – viikottain.
