Pihabongaus

Olen onnellinen joka kerta, kun näen sanomalehdessä perinteisen lehtikuvan. 1920-luvun tienoilla syntynyt lehtikuvauskulttuuri arvostaa havainnointia, luonnollisuutta, poseeraamattomuutta ja tilanneherkkyyttä. Hiukan paradoksaalisesti tämä objektiivisuutta tavoitteleva kuvaustapa on lainannut metodinsa alunperin elokuvalta.

Nyt journalismin henkilöityminen, kiire, sanomalehtien aikakauslehtimäistyminen ja viihteellistyminen sekä jo ennen keikkaa taitetut ja kirjoitetut jutut ovat tappamassa tarkkailevan kuvaamisen metodin. Ajat, tyylit ja ihanteet muuttuvat, mutta mielestäni (kuva)journalismin ideana on edelleen lähteä ulos, havainnoida ja ottaa mukaan palanen maailmasta.

Etelä-Suomen Sanomien kuvaaja Mirja Hussain osoittaa, että perinteinen lehtikuvaus ei ole täysin kuollut. Liekö hetki lintuharrastajien vuosittaisesta tapahtumasta autenttisempaa todellisuutta kuin vaikkapa henkilökuva Riitta Väisäsestä hymyilemässä tv-kanavan tiedotustilaisuudessa? Mistä minä tiedän, mutta antakaa minun uskoa niin.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien valokuvaaja.