Journalismi pätevöittää moneen ammattiin
Toimittajan ajaa pois ammatistaan työntö tai veto. Töitä ei ole riittävästi, työn sisältö ei tunnu enää omalta tai elämänkokemuksen myötä muut asiat tai ammatit alkavat tuntua tärkeämmiltä.
Nuoret pätkä- ja freetoimittajat eivät yrityksistään huolimatta aina ehdi löytää paikkaansa lainkaan ja poistuvat muihin ammatteihin. Oppilaitoksista valmistuvat medianomit eivät välttämättä tee päivääkään alan töitä ennen muualle hakeutumista ja kenties uudelleen kouluttautumista.
Viime vuonna Journalistiliitosta erosi 435 jäsentä. Yli kolmasosa heistä ilmoitti eron syyksi alalta pois hakeutumisen. Sen enempää lähtijöistä ei tiedetä, mutta varsinkin tiedotus- ja viestintäala vetävät median ammattilaisia puoleensa.
”Se oli minun työhistorialleni niin ilmeinen vaihtoehto, että sain spontaanisti muutamia kommentteja, että kai sinä haet paikkaa”, kertoo Ahti Terhemaa, joka toissavuonna siirtyi kymmenen Taloussanomissa vietetyn vuoden jälkeen OP-Keskuksen viestintäpäällikön tehtäviin.
Pankkimaailma on imaissut monia muitakin kokeneita toimittajia viestinnän johtotehtäviin. Ilta-Sanomien politiikan toimituksen esimies Timo J. Anttila vaihtoi Sampo Pankkiin 2007, uutisankkuri Niina Hyrsky lähti Nelosen Talousuutisista Handelsbankeniin 2005. MTV3:n ja Kauppalehden Atte Palomäki lähti Nordeaan 2005 ja sittemmin Wärtsilään.
Tuoreimpia nimitysuutisia on Kauppalehden pitkäaikaisen Lontoon-kirjeenvaihtajan Merja Myllylahden siirtyminen Uuden-Seelannin NZX:n pörssin yhteiskunta-, media- ja sijoittajasuhteista vastaavaksi päälliköksi.
Konkaritoimittajia on siirtynyt myös viestintäalan yrittäjiksi ja toimitusjohtajiksi. Toimitusjohtajuudesta ovat nauttineet ainakin Anna Sorainen ja Markus Leikola sekä Kaupan liiton Juhani Pekkala. Annan entinen päätoimittaja Taina Laane puolestaan ryhtyi positiivisen psykologian valmentajaksi.
Näyttäviä urasiirtoja tehneet ovat yleensä kokeneita toimittajia. HUS:n viestintäjohtajaksi Ylestä viime vuonna lähtenyt Johanna Saukkomaa sanoo, että viittäkymppiä lähestyessään hän mietti, tekeekö samaa työtä eläkkeelle asti.
”Aina tulee uudet vaalit, uudet hallitusneuvottelut, uusi hallitus... Heräsi halu oppia jotain uutta. Mietin välineen vaihtoa ja alanvaihtoa journalismin sisällä, mutta se ei tuntunut tarpeeksi suurelta loikalta.”
Moni alaa vaihtanut kertookin ajatuksen pyörineen mielessä jo vuosia. Rekrytointikonsultin mielestä hidas ja suunnitelmallinen eteneminen on paras taktiikka.
”Liian moni vain katsoo jonkin uuden paikan ja lähtee”, psykologi Timo Salmela Arespartnersista sanoo.
Alanvaihtoa suunnittelevan pitäisi aivan ensin miettiä, mikä itseä ylipäätään motivoi – ja miksi nykyinen työ ei sitä enää tee.
”Kaikki lähtee itsensä tuntemisesta. Oman kokemukseni mukaan vain 10 prosentilla nelikymppisistä on jo nuorena ollut kutsumus johonkin ammattiin, jonka perusteella he ovat tehneet valintoja. Loput ovat ajelehtineet tehtävästä toiseen onnen ja sattumien kautta, ja päätyneet niihin töihin, joissa ovat”, uransa aikana 50 000 cv:tä lukenut Salmela sanoo.
Konsultti neuvoo alanvaihtoa harkitsevia pohtimaan, mitä vahvuuksia omaan persoonallisuuteen ja työskentelytapaan kuuluu ja sitten miettimään, missä niillä olisi käyttöä.
”Jos toimittaja saa hyviä juttuja siksi, että on hyvä ihmisten kanssa, hän voisi menestyä ja viihtyä esimerkiksi palvelubisneksessä, jopa myyntitehtävissä. Joku taas saattaa tietää paljon oman alan tietojärjestelmistä, ja uusi ura voisi liittyä siihen.”
Salmelan mukaan journalismi pätevöittää monelle alalle: toimittajat hallitsevat tiedonhankinnan, tiedontuottamisen ja ihmisten kanssa toimimisen.
”Media-ala on niin kilpailtu, että siellä toimivat ovat varmasti myös oppimiskykyistä sakkia.”
Liian moni toimittaja keskittyy kuitenkin substanssiosaamiseen, näkevät vain sen ammattitaidon, joka heille on karttunut.
”Harva pohtii, mitä muita asioita niillä taidoilla voisi tehdä. Toimittajaidentiteetti istuu tiukassa ja maailmankatsomus pyörii vain sen ympärillä”, Timo Salmela sanoo.
Ajatus on tuttu Yleisradiossa työskentelevälle Renny Jokelinille, joka vaihtoi 90-luvun puolivälissä pitkän uransa Helsingin Sanomissa lähteäkseen töihin Euroopan parlamenttiin. Parin vuoden irtiotto venähti 10 vuodeksi. Lopulta mies sai ”tärkätyn Brysselin byrokraatin roolista” tarpeekseen ja palasi 2005 Yleisradion ajankohtaistoimitukseen.
”Journalismi on tuntunut elävältä ja todelliselta. Toimittajan ammatissa on vapautta, joka sopii minun luonteelleni. Minut vetivät takaisin nimenomaan sisällölliset asiat, ja aion jäädä eläkkeelle journalistina. En minä tästä ammatista enää luovu: kerran journalisti, aina journalisti”, Jokelin sanoo.
Myös uuteen ammattiinsa jääneet haikailevat aika ajoin vanhaa.
”Ikävöin välillä todella paljon sähköisen uutistyön hektisyyttä, yhteisen tekemisen meininkiä ja hurttia huumoria. Aika varmaan kultaa muistot, koska toimittajan työn huonoja puolia ei enää oikein muista. Monilta entisiltä kollegoilta kuulen kyllä välillä aika hurjia juttuja siitä, miten moni asia on muuttunut viidessä vuodessa”, Niina Hyrsky sanoo.
Irtisanomisten, pätkätöiden ja työn sisällön muutosten paineessa alanvaihto saattaa käydä mielessä helpostikin. Rekrytointikonsultti toppuuttelee.
”Kannattaa erottaa ympäristön muutokset omista ammatinvalintapohdinnoista. Irtisanomisten ja muiden vaikeiden organisaatiomuutosten keskellä elävien kannattaa odottaa hetki. Jos vielä myllerrysten tasaannuttuakin harmittaa töissä joka päivä, on aika lähteä”, Salmela sanoo.
Omaa motivaatiotaan epäileville psykologi Salmela antaa lohdutuksen sanoja:
”Kutsumusihmiset, jotka vetävät tuolla sata lasissa jatkuvasti, ovat pieni vähemmistö. Loput miettivät välillä sitoutumistaan ammattiinsa. Se on normaalia. Aika harvoin on myöskään niin, että ihminen on hyvä vain yhdessä ammatissa.”
