Ryntäys naamakirjaan

Kun viidennes suomalaisista oli syksyllä liittynyt internetin yhteisöpalvelu Facebookiin, mediayhtiöissä alkoi kuhina. Sosiaalinen media oli varmistunut foorumiksi, jolla on tarjolla kavereita, julkisuutta ja vaikutusvaltaa.

Kiireisimmät toimitukset perustivat oitis ”Naamakirjaan” ryhmänsä, joissa melkein ainoa perustajan hoitama toiminto on uutissyötteiden tarjoaminen. Ryhmään liittyneet voivat linkittyä verkkouutisiin ja kommentoida niitä.

Toteutustapa vaikuttaa sivujen suosioon ja keskustelun määrään. Suurilevikkisten sanomalehtien perustamista, uutissyötteitä tarjoavista saiteista Nyt-liitteellä on 1 335 ja Valo Aamulehdellä 283 fania. Jälkimmäinen häviää rankasti 5 957 jäsenen boikotti­ryhmälle ”Seksuaalista syrjintää vastaan – älä osta Alma Medialta”.

Erityisen innokkaasti Facebookiin on tullut Yleisradio. Liikkeellä ovat yksiköt uutisista Areenaan, alueradiot ja yksittäiset ohjelmat. Yle urheilulla on 3 343 fania, Pikku Kakkosella 7 096.

Tutkija Esa Sirkkunen Tampereen yliopistosta arvioi, että Facebookista voi tulla toimituksille samanlainen oppimisprojekti kuin aiemmistakin verkkohankkeista:

”Ei riitä, että palveluun avataan fanisivusto. Sosiaalisessa mediassa arvostetaan läpinäkyvää toimintaa ja avointa vuorovaikutusta. Aktiiviset, positiivisesti mediaan suhtautuvat ihmiset voivat tuottaa journalistiseen tiedonhankintaan paljon uutta. Tätä mediataloissa ei vielä osata kovinkaan hyvin.”

”Kun hierarkiseen sisällöntuotantoon perustuva perinteinen mediamaailma kohtaa toisenlaisilla pelisäännöillä toimivan yhteisön, alttius hankkia myönteistä tai kielteistä mainetta on suuri. On tärkeää, että ollaan mahdollisimman vähän dominoivia. Kuuntelemalla käyttäjiä herkällä korvalla voi saada mielipiteiden lisäksi kehitysideoita sisältöön ja aiheiksi”, Sirkkunen sanoo.

Facebookiin 3. maaliskuuta tullut Lapin Kansa lähti heti käsikynkkään yleisön kanssa. Malli suunniteltiin sosiaalisen median asiantuntijan avulla. Jo 559 fania saaneen ryhmän ylläpito on toistaiseksi verkkotoimittajan ja kehityspäällikön harteilla.

”Päätimme, ettei Facebookiin vain työnnetä tuutin täydeltä uutisia. Kun tabloidiksi muuttuminen on työn alla, lukijat otettiin mukaan kehitystyöhön. Verkosto on tehokas ja tällaisesta palvelusta saa myös apuja jutuntekoon. Keskustelemalla tasavertaisesti yhteisöön kuuluvien kanssa luodaan myös mielikuvaa, ettei Lapin Kansa ole vain perinteinen printtitalo”, päätoimittaja Antti Kokkonen kertoo.

Sosiaalisen median tehtävät tuovat paineita toimittajien osaamiselle.

”Äärimmillään pitäisi osata tehdä juttuja eri alustoille ja hallita yleisösuhteen hoitaminen sekä kyetä verkkoyhteisön sosiaaliseen ylläpitoon, mikä on ihan toista kuin tekninen ylläpito. Ja jos journalisti pannaan firman edustajaksi Facebookiin, ollaan vielä monimutkaisempien kysymysten edessä”, Esa Sirkkunen sanoo.

Ilta-Sanomilla tällaisen haasteen saa sosiaalisen median tuottaja, jonka paikkaa juuri täytetään.

”Päämäärä on pitemmällä kuin uutisfeedeissä. Haluamme viedä puheenaiheita sinne, missä ihmiset ovat valmiiksi keskustelemassa. Mutta on myös fakta, että sosiaalisesta mediasta löytyy paljon uutisaiheita ja ilmiöitä, jotka ovat nousemassa pintaan. Meidän on mietittävä oma strategiamme perusteellisesti. Tuottajalla on iso rooli suunnittelussa”, IS:n verkkojohtaja Ani Korpela sanoo.

Journalistiliitosta on jo kysytty, mitä vastataan työnantajan kehotukseen mennä toimittajana omalla naamalla Facebookiin.

”Tapaus osoittaa, millä eväillä jotkut valmistelevat isoja hankkeita. Lähtökohta tässä kuten muissakin uusissa vimpaimissa on selvittää etukäteen ensinnäkin se, mitä toimenkuviin kuuluu, ovatko ne journalistista työtä ja miten uudet tehtävät vaikuttavat muihin töihin”, edunvalvontajohtaja Petri Savolainen sanoo.

Jäsenmäärät Facebook-ryhmissä on päivitetty 8.3.2010