Pseudo-objektiivisuutta ja muka-tasa-puolisuutta

Tiedetoimittaja Marko Hamilo puhuu asiaa mielipiteiden ja tosiasioiden pitämisestä erillään (Journalisti 4/2010).

Toimittajien pseudo-objektiivisuudella ja journalismin muka-tasapuolisuudellakin täytyy olla rajansa.

Viime vuonna nähtiin huikeita journalistisia rimanalituksia, kun toimittajat alkoivat pyytää niin sanottua toista näkökulmaa Rokotusinfo-yhdistykseltä. Yhdistys myöntää itsekin, ettei sen jäsenistä kenelläkään ole lääketieteellistä pätevyyttä.

Mutta hei, siitä viis – kun toimittaja tekee juttua sikainfluenssasta, on tärkeämpää, että juttuun saadaan joku viranomaisia tai lääkeyhtiöitä kritisoiva mielipide. Koska juuri sinä päivänä toimittaja ei jaksanut lähteä kadulle pyytämään kansan mielipidettä, tartuttiin sitten siihen Rokotusinfon lähettämään tiedotteeseen.

Toimittajalle on tärkeämpää rakentaa juttunsa niin, että se saadaan näyttämään tasapuoliselta ja siten ”objektiiviselta” kuin että jutussa esitetyt asiat olisivat totta.

Toimittaja helposti suhtautuu ”kriittisesti” viranomaisiin ja lääkeyhtiöihin – mutta ei suhtaudu millään kritiikillä Rokotusinfon tapaisiin yhden asian liikkeisiin, joilla on oma lehmä ojassa ja joiden intressinä on, että niitä pidetään ”puolueettoman” tiedon jakajana.

Rokotusinfo saikin viime vuonna Skepsis ry:n vuoden Huuhaa-palkinnon yksipuolisesta ja näennäiskriittisestä rokotetiedon levittämisestä. Rokotusinfon esittämät mielipiteet eivät kerta kaikkiaan ole totta.

Mutta kun toimittaja on laiska. Se ei jaksa ottaa asioista itse selvää. Koska aito kriittisyys on vaikeaa, toimittaja on mieluummin olevinaan kriittinen.

Haastattelemalla ketä tahansa mistä tahansa toimittaja siirtää vastuun lukijoille.

Ja se ei voi olla oikein.

Taru Taipale
Toimittaja, Helsinki