Legenda nimeltä Kerosuo
 |
Mittavan elämäntyön journalistien ja taiteilijoiden hyväksi tehnyt Lauri Kerosuo kuoli syöpään 5. maaliskuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Helsingissä 28. elokuuta 1944.
Lauri Sakari Kerosuo valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1970. Ensimmäinen työpaikka oli Suomen Aikakauslehdentoimittajien liitto, missä hän toimi asiamiehenä. Vuonna 1974 Kerosuosta tuli Suomen Sanomalehtimiesten Liiton lainopillinen sihteeri. Vuosina 1984–86 hän työskenteli Kopiostossa ja palasi sieltä takaisin vanhaan työpaikkaansa. SJL:n työehtoyksikössä Kerosuon vastuulla olivat freelancer-asiat vuoteen 1999. Kerosuo jäi eläkkeelle monien sairauksien koettelemana 2006.
Mitkään nimikkeet eivät riitä kuvaamaan Kerosuon monipuolisuutta ja -taitoisuutta. Hän toimi muun muassa JSN:n sihteerinä ja Suomen näytelmäkirjailjoiden liiton lakimiehenä. Kerosuon asiantuntemusta tarvittiin toistuvasti lakeja valmisteltaessa. Hän oli myös kysytty kouluttaja ja kommentoija.
”Kerosuo oli äärimmäisen suosittu luennoitsija, joka puhui vaikeista asioista yksinkertaisesti. Hän osasi tuoda hauskojen esimerkkien avulla esille sen, miten lait, asetukset ja journalistin ohjeet tuntuvat tiedotusvälineiden arjessa. Kerosuo on vaikuttanut hyvin monen alalla olevan käsityksiin hyvästä lehtimiestavasta, tekijänoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta”, 1990-luvulla viestintää Helsingin yliopistossa opiskellut toimittaja sanoo.
Pysyvä vaikutus oli myös yhdessä Timo Vuortaman kanssa syntyneellä ja kuutena painoksena ilmestyneellä teoksella Viestinnän lait ja säännöt.
Pykälien hallitsija Kerosuo suosi lainkäytössä arkiviisautta. Hän korosti, että journalismin ongelmat tulee ratkaista mieluummin journalistien kuin juristien voimin.
Lapen työtä ja olemusta leimasi hyväntahtoinen huumori. Aforismien muodossa siitä kirposi myös terävä yhteiskunnallinen näkökulma. Journalistilla oli onni julkaista näitä kirjoittajan höläyksiksi kutsumia herkkupaloja toistakymmentä vuotta.
Lape oli taiteen rakastaja, jonka saattoi usein tavata teatterissa, oopperassa ja konserteissa. Oma lempi-instrumentti oli klarinetti, jolla hän soitti jazzia muun muassa Djavos Heppes -orkesterissa.
”Ihminen on oikeasti vanha sitten, kun se lakkaa harmittamasta” (Lapen aforismi 2004).
