Ihminen ja lumi

Halusin Suomesta otetun kuvan. Löytyi paljon hienoja ja mielenkiintoa herättäviä kuvia ulkomaanreportaaseista.

Nähtyäni Mikael Rydenfeltin kuvan pysähdyin katsomaan, mitä siinä oikein on. Ja hei, lumi on märkää, pöllyävää ja se menee kauluksesta sisään. Kuva herättää ensin tunteen ja teksti auttaa selventämään, mistä on kyse.

Perinteisesti kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mitä jos kuva ei anna informaatiota, vaan herättää etupäässä tunteita ja tunnelmia? Avainsanat kuitenkin löytyvät kuvasta: lumilapio, tikkaat, ihminen ja lumi.

Kuvan ei tarvitse käyttää samaa kieltä kuin teksti. Sillä on erivapauksia. Kuvaa ei tarvitse ymmärtää. Ja silti se voi olla vaikuttava. Se menee suoraan luihin ja ytimiin.

Toisaalta, tarvitseeko kuvan aina yllättää, säväyttää? Ne tavallisetkin kuvat täytyy ottaa. Tehokeinot toistensa perään syövät peruskuvan voimaa. Valitettavan usein kuvat helisevät tyhjyydellään ja korealla ulkomuodollaan sisällön puuttuessa.

Kirjoittaja on valokuvaaja ja kuvataiteilija Imatralta.