Missä hälytys, siellä Sovijärvi
Jokela, Kauhajoki, Sello, Haiti, tsunami... Tv-kuvaaja Tapio Sovijärven erikoisalaa ovat suuret mediatapahtumat, joista tarvitaan nopeasti liikkuvaa kuvaa maailmalle.
![]() |
![]() |
Tapio Sovijärven, 27, kännykkä piippaa pöydällä tasaiseen tahtiin. Mies istuu kuitenkin rauhallisesti paikallaan, sillä pelastuslaitosten tekstiviestit eivät tällä kertaa aiheuta toimenpiteitä.
”Kaksi liikennekolaria Vantaalla ja Porvoossa. Ei kuulosta hirveän jännältä”, Sovijärvi kuittaa.
Tieto suuremmasta onnettomuudesta olisi sen sijaan singonnut miehen jo liikkeelle. Hänen erikoisalaansa ovat yllättävät mediatapahtumat, joista tarvitaan televisiokuvaa nopeasti maailmalle.
Sovijärvi kuvaa pääasiassa Nelosen uutisiin. Hänen ottamiaan uutisvideoita julkaistaan lisäksi Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien verkkosivuilla. Lehdet myös ostavat monitoimimiehen valokuvia.
Sovijärven News Active -yrityksellä on toimitilat Helsingin Töölössä. Varsinainen valttikortti hektisessä uutiskilpailussa seisoo kuitenkin kadulla parkissa. Se on musta maastoauto, jonka takatilaan on rakennettu studiotason editointi- ja lähetyslaitteisto.
Autosta löytyvät mikroaalto- ja satelliittitekniikkaan pohjautuvat laajakaistayhteydet. Niiden kautta suuretkin kuvatiedostot menevät nopeasti toimeksiantajan palvelimelle. Tekniikka mahdollistaa myös reaaliaikaisen kuvan lähettämiseen, jopa liikkuvasta autosta.
Toissa vappuna Sovijärvi ajoi EuroMayDay-mielenosoituksen perässä ja lähetti tapahtumasta suoraa kuvaa. Reaaliaikainen uutisointi oli käytössä myös joulun menoliikenteessä. Onnettomuuspaikalle saapuessaan Sovijärvi painoi lähetysnappia, ja Helsingin Sanomien nettisivuilta katsoja näki käytännössä kaiken samanaikaisesti kuin kameramieskin.
Kovin monta suurta suomalaista uutistapahtumaa Sovijärveltä ei ole viime vuosina jäänyt väliin. Jokelan ja Kauhajoen kouluampumistapauksissa hän lähti pikavauhtia liikkeelle, jälkimmäiseen helikopterilla Nelosen toimittajan kanssa.
Yksi mieleen painuneista päivistä oli viime uudenvuodenaatto. Aamuyöllä hän oli ollut kuvaamassa omakotitalon tulipaloa Vantaalla ja päässyt kotiin nukkumaan, kun kännykkään alkoi tulvia viestejä Espoon Sellon ampumistapauksesta.
Tapaus herätti myös ulkomaiset televisioyhtiöt, jotka tilasivat Sovijärveltä kuvaa paikan päältä. Edessä oli pitkä päivä ostoskeskuksessa, ampujan kotona ja poliisin tiedotustilaisuuksissa.
Sovijärvi lähetti editoituja kuvamattoja muun muassa videouutistoimisto AP Television Newsille.
Varttitunti Selloon saapumisensa jälkeen hänen kuvansa pyörivät jo CNN:n uutisissa.
”Uutistoimistoille on mielenkiintoista tehdä töitä, sillä niissä ei tunneta deadlinejä. Ne haluavat uutta materiaalia mieluiten samalla sekunnilla, kun sitä kuvataan.”
Sovijärven harmiksi ulkomaisia toimeksiantoja tulee harvakseltaan. Junien pitää törmätä tai jonkun ammuskella koulussa ennen kuin kansainvälinen uutiskynnys Suomesta ylittyy.
Liukkaasti liikkeelle lähtevää kuvaajaa ovat työllistäneet myös ulkomailla tapahtuneet katastrofit. Nelosen keikalla hän oli kuvaamassa tsunamin tuhoja Thaimaassa. Tuorein komennus vuorokauden varoitusajalla oli Haitin maanjäristys tammikuussa.
Port-au-Princen poikkeuksellisen vaikeisiin oloihin Sovijärvi otti mukaan läppäriä hieman suuremman satelliittilähettimen. Siitä oli paljon apua, sillä tukikohtana olleesta Suomen Punaisen Ristin leiristä olisi ollut pitkä ja pimeällä turvaton matka lentokentälle pystytettyyn kansainväliseen mediakeskukseen.
Eurovision satelliittiyhteyden sijaan Sovijärvi ja toimittaja Niko Nurminen saivat jutut Suomeen omalla kalustollaan.
Jos Sovijärven työnkuva on hieman epätavallinen, sitä on myös hänen uransa alku. Kiinnostus videokuvaamiseen syttyi kouluaikoina. Työ televisiokuvaajana lähti liikkeelle kuvamateriaalista, jota lukion juuri päättänyt nuorukainen ryhtyi tarjoamaan Nelosen uutisille eri uutistilanteista.
Uutiset alkoivat työllistää freelance-kuvaajaa entistä tiuhempaan. Kaksikymppisenä hän huomasi tekevänsä Tehtaankadulla jo uutiskuvaajan normaaleja työvuoroja 4–5 päivää viikossa.
”Taisin silloin olla Suomen nuorin uutiskuvaaja. Nelosen uutisia on kiitettävä ennakkoluulottomuudesta, että iästäni ja vähäisestä kokemuksestani huolimatta pääsin tekemään oikeita töitä.”
Pian lukiosta pääsyn jälkeen Sovijärvi perusti yrityksen pystyäkseen laskuttamaan toimeksiantajia oman kaluston käytöstä. Keikkoja alkoi pian kertyä siihen malliin, että yrittäjän rutiinien opettelu oli muutenkin tarpeen.
Kuukausipalkkaisia pestejäkin on tarjottu, mutta niistä Sovijärvi on kohteliaasti kieltäytynyt. Uutiskuvaamisen ohellaan meneillään on ollut koko ajan muitakin hankkeita, eikä hän ole halunnut sitoa käsiään vain yhdenlaisiin työtehtäviin.
”Freelancerina ei ole irtisanomissuojaa. Toisaalta voin tehdä sellaisia juttuja, jotka oikeasti kiinnostavat.”
Uutiskuvaamisen rinnalle tulivat pian erilaiset tv-produktiot. Ensimmäisiä tuotantoja olivat Moskito Televisionin Ruben & Joonas -shown insertit. Sen jälkeen kuvaus-, editointi- ja ohjauskeikkoja on riittänyt MTV3:lla pyörineestä Ajoneuvoksesta Krisse Show’hun ja Epäkorrektia, Tuomas Embuskeen. Tänä talvena hän on ollut kuvaamassa muun muassa X Factoria ja Kuorosotaa.
Erityisen mieluisia töitä ovat palomiesten ja poliisien arjesta kertovat tv-sarjat. Käsikirjoitettuihin viihdeohjelmiin verrattuna niissä ei nimittäin tiedä, mitä kuvauspäivä tuo tullessaan.
Subilla pyörivän Pelastajien myötä pääkaupunkiseudun pelastustyöntekijät ovat tulleet Sovijärvelle tutuiksi.
”Paloasemalla hälytystä odottaessa heihin tutustuu väistämättä. Voi mennä työvuoro tai kaksi yhdessä, mutta sen jälkeen kameran läsnäolo unohtuu.”
Tuotantotiimin ammattitaidolla ja tilannetajulla on suuri merkitys dokumentin onnistumisessa. On ymmärrettävä kohteena olevien ammattilaisten työtä ja osattava pysytellä pois heidän jaloistaan.
Samat lait pätevät Helsingin poliisista kertovan Lainvalvojat-sarjan tekemiseen. Erityisen mieleenpainuvia kuvauspäiviä Subin sarjassa oli viime syksynä, kun poliisin väkivaltayksikkö tutki Herlinin teollisuussuvun jäsenen sieppausta.
Kuvaaja seurasi rikostutkijoita turkulaiseen asuntoon ja ahtautui äänieristettyyn koppiin, jossa Juha Turunen oli pitänyt panttivankiaan.
Tv-sarjojen myötä uutisvuorot ovat jääneet vähemmälle. Pikahälytys- ja ulkomaankeikkoja Sovijärvi tekee edelleen, jos ne suinkin mahtuvat kalenteriin ja jos jo sovittuihin kuvauksiin löytyy tuuraaja.
Sovijärvi sanoo haluavansa oppia koko ajan uusia asioita. Tuorein aluevaltaus ovat valokuvat, joita hän on alkanut ottaa juttukeikoilla uutisvideoiden ohella.
Painavan tv-kaluston ja järeän järjestelmäkameran raahaamiseen kuulemma tottuu keikoilla. Kuvausjärjestys riippuu tilanteesta. Jos meneillään on paljon toimintaa, otetaan ensin tv-kuvaa ja siirrytään sitten still-kuviin tai päinvastoin.
Ammattivalokuvaajaksi Sovijärvi ei kuitenkaan tohdi itseään kutsua – ainakaan vielä.
”Tv-kuvaaminen tulee selkäytimestä. Sen sijaan valokuvan suunnitteluun joutuu käyttämään enemmän aikaa. On opettavaista katsoa jälkeenpäin, millaisia still-kuvia oikeat ammattilaiset ovat samasta uutistilanteesta saaneet irti.”
Vaikka uusien asioiden opettelu kiinnostaa, toimittajan tontille Sovijärvi ei halua astua. Tosin Sellon tapauksessa hän joutui rikkomaan tämänkin raja-aidan.
AP Television Newsillä ei ollut Suomessa omaa toimittajaa, joten Sovijärven oli tehtävä poliisien tiedotustilaisuudessa haastattelut englanniksi ja poimimaan niistä olennaisimmat kommentit kansainväliseen kuvalevitykseen.
Muutama vuosi sitten Sovijärvi suoritti Adultan radio- ja tv-opistossa monikameraohjaajan tutkinnon, luonnollisesti työn lomassa. Sen verran kärsimätön mies on luonteeltaan, että itseään kiinnostavia asioita pitää päästä kokeilemaan heti käytännössä.
”Radio- ja tv-opistossa pääsi kertaamaan työssä opittuja asioita. Erityisen hyödyllisiä olivat alan konkareiden luennot.”
Eniten uutiskuvaamisesta Sovijärvi sanoo kuitenkin oppineensa Nelosella. Siellä periaatteena on, että kuvaaja myös editoi ottamansa materiaalin valmiiksi uutisjutuksi.
”Silloin joutuu pakostakin miettimään kuvallisen tarinan jutun alusta loppukuvaan saakka. Lopputuloksena on silloin yleensä muutakin kuin kuvitettuja radiouutisia.”
Sovijärven mielestä jokaiselle tv-kuvaajalle tekisi hyvää leikata omia juttujaan aina välillä ja ennen muuta uran alkuvaiheessa.
”Leikkausvaiheessa oman kuvaustyön hyvät ja huonot puolet tulevat esille. Hyvistä oivalluksista ja vaivannäöstä saa editissä heti palkinnon. Vastaavasti laiskottelu kostautuu.”
Sovijärvi tunnustautuu tekniikkafriikiksi. Hän seuraa tarkasti alan kehitystä, ja kalusto on sen mukaista.
Jokin aika sitten hän päivitti päätyökalunsa ja hankki uusimmalla teräväpiirtotekniikalla varustetun televisiokameran. Kameran runko ja objektiivi maksoivat yhteensä 60 000 euroa. Uudelle kamerajalustallekin tuli hintaa 10 000 euroa.
Sovijärvi on joskus laskenut, kuinka paljon rahaa hänellä on kiinni tekniikassa. Tarkkaa summa hän ei suostu paljastamaan, mutta sadoistatuhansista euroista on kuitenkin kyse.
Suuri osa tuloista menee kalustohankintoihin otettujen lainojen lyhennyksiin. Myös satelliittiyhteyksien kuukausimaksuihin kuluu rahaa.
Kaikesta huolimatta Sovijärvi sanoo tulevansa kohtuullisen hyvin toimeen. Monipuolinen toimenkuva takaa puolestaan sen, ettei elanto ole yhden toimeksiantajan varassa.
Uutiskeikkojen ohella myös televisiosarjoissa töitä tuntuu riittävän. Tuotantoyhtiölle on kätevää, että yhdellä puhelinsoitolla saa kuvaajan lisäksi kuvaus- ja editointikaluston. Tarvittaessa Sovijärvi hoitaa myös leikkaajan ja ohjaajan tehtävät.
Vaikka Sovijärvi lähtee pikaisille juttukeikoille useimmiten yksin, hän tekee kuitenkin mieluummin uutistyötä toimittajan kanssa ja tv-sarjoja ammattitaitoisessa tuotantotiimissä.
”Uutistyössä on tärkeää, että niin kuvaaja kuin toimittajakin arvostavat ja ymmärtävät toistensa ammattitaitoa. Molempien yhteinen tavoite on mahdollisimman hyvä lopputulos.”
Parasta jälkeä Sovijärven mielestä syntyy silloin, kun jo keikalle mentäessä keskustellaan juttuidean toteuttamisesta. Ja mitä paremmin tuntee työparin ennestään, sitä paremmin sujuvat rutiinit ja yhteistyö usein hektisissä tilanteissa.
Suurimman muutoksen Sovijärven työnkuvaan ovat tuoneet internet ja lehtien verkkosivuille tulleet videot. Kilpailu uutisoinnin nopeudesta sopii hänelle hyvin. Sen sijaan laadusta Sovijärvi ei haluaisi lähteä tinkimään.
”Tahti on koventunut. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa laadun heikkenemistä. Mitä journalistisesti ja teknisesti laadukkaampaa kuva on, sitä helpommin sitä voidaan jalostaa eri medioihin.”
Toissa syksynä Bottalla eduskuntatalon vieressä syttyi uhkaava tulipalo. Sovijärvi ajoi autonsa talon eteen ja kuvasi paloa suorana verkkoon. Nelosen verkkosivuilla lähetystä seurasi 30 000 katsojaa.
Silloin hän mietti, missä tässä työssä kulkee uutisten ja viihteen raja.
”Toisaalta se ei ole minun päävaivani – niin pitkään kuin joku julkaisee videoitani ja niille riittää katsojia.”
Epäsäännöllisestä työstä huolimatta aikaa jää yksityiselämällekin. Sovijärven tyttöystävä opiskelee kemiaa yliopistossa ja on seitsemän vuoden seurustelun aikana tottunut siihen, että romanttinen kynttiläilta voi saada äkillisen käänteen.
”Taisi olla toiset treffit, kun jouduin pikaiselle kuvauskeikalle. Tyttöystävä ei hätkähtänyt, vaan lähti mukaan.”
Tapio Sovijärvi
Kuka: Freelance-televisiokuvaaja ja -ohjaaja, syntynyt 1982 Helsingissä.
Koulutus: Lukio, monikameraohjaajan tutkinto Adultan radio- ja tv-opistossa.
Työkokemus: Multimediasuunnittelija Sonerassa 2000–2001, kuvaaja ja leikkaaja Iotcaom Oy:ssä 2001–2002, free-uutiskuvaaja Nelosella 2002 eteenpäin.
Monessa mukana kuvaajana, leikkaajana tai ohjaajana: Suoraa Huutoa! (Sub), Ruben & Joonas (MTV3), Krisse Show (Nelonen), Tuomas & Juuso Experience (Nelonen), Einstein (Nelonen), Ajoneuvos (MTV3), Epäkorrektia, Tuomas Enbuske (YLE TV1), kolme SuomiD-dokumenttia (Nelonen) sekä Pelastajat ja Lainvalvojat (Sub).
Perhe: Tyttöystävä ja kaksi kiinanharjakoiraa Jack Bauer ja Spock.
Harrastukset: Opiskelee yksityislentäjäksi Helsingin Malmilla.



