Talvisotasarjaa ei muokattu kirjeistä

Talvisodan rauhan vuosipäivän alla Journalisti (5/2010) lähti rohkeasti problematisoimaan, miksi talvisotaa käsitellään mediassa juuri nyt, tasan 70 vuotta myöhemmin. Puuttumatta historiallisen tapahtuman ajankohtaisuuteen tai sen käsittelyn laajuuteen tiedotusvälineissä, haluaisin oikaista pari jutussa esitettyä väitettä.

Kirjoituksessa viitattiin, nimeä tosin mainitsematta, Ilta-Sanomissa julkaistuun Talvisodan 105 päivää -sarjaan. Toisin kuin toimittaja Pekka Vehviläinen kirjoittaa, sarjan yhteydessä julkaistun alikersantti Väinö Orpanan sotapäiväkirjaa ei koostettu kirjeistä. Kyseessä on autenttinen, rintamaoloissa kirjoitettu sotapäiväkirja. Tieto tästä löytyi jokaisen päiväkirjatekstin yhteydessä julkaistusta logosta, mutta ilmeisesti kirjoittaja ei ollut niitä lukenut.

Toisin kuin jutussa kirjoitettiin, tekstejä ei myöskään ole muokattu, vaan ne julkaistiin alkuperäisessä kirjoitusasussaan, kirjoitusvirheineen. Niiden yhteyteen oli lisätty taustoittava teksti, jonka tarkoitus oli avata päiväkirjamerkintöjä nykylukijalle, jolle sodan tapahtumahistoria ei välttämättä ole aivan tuttu.

Päiväkirja tai kirje – mitä välii? Historiallisena lähdeaineistona kahdellakin tapaa. Rintamalta lähetetyt kirjeet kävivät läpi sensuurin, jossa niistä poistettiin muun muassa joukko-osastojen tarkat sijainnit, merkinnät omista tappioista tai muut kotirintaman uskoa horjuttavat tiedot.

Lisäksi kirjoittajat usein sensuroivat itse tekstejään jättäen tarkoituksella pois kotiväkeä huolestuttavat tapahtumat. Näin kirjeistä lähdeaineistona karsiutui paljon pois sellaista, joka olisi valaissut sodan ankaruutta paljastaen sen rujot kasvot. Kirjeiden perusteella olisi ollut mahdotonta välittää rintaman arkitodellisuudesta sellaista kuvaa, minkä IS:n julkaisema rivisotilaan oma päiväkirja piirsi.

Suomalaisesta mediasta Vihreän Langan päätoimittaja Elina Grundström oli saatu lievästi paheksumaan talvisodan muistovuoden näkyvyyttä mediassa. Mikä on riittävästi ja mikä liikaa, siihen en osaa vastata. Kuten en siihenkään, missä menee glorifioinnin ja historiallisten tosiasioiden esittämisen raja, riippunee keneltä kysyy.

Sen sijaan kuulisin mielelläni, mitä ovat ne Grundströmin peräänkuuluttamat ”sota-ajan tiedotuskoneiston” ulkopuolelta tulevat aineistot, jos rivisotilaan henkilökohtainen päiväkirja ja rintamamiesten kokemukset eivät sellaiseksi riitä?

Grundström toivoi mediassa lisää keskustelua ilmastonmuutoksesta. Kyllä varmasti niin tapahtuukin sitten, kun ilmastonmuutos tappaa 105 päivän ajan keskimäärin 10 parhaassa iässä olevaa miestä joka ikinen tunti, 250 miestä joka päivä. Kun sellaisesta katastrofista tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta, muistetaan sitä varmasti, olipa syy sota tai ilmastonmuutos.

Pasi Jaakkonen
Toimittaja