Luvalla vai luvatta
 Kirjoittaja on UP-uutispalvelun toimittaja. |
Polvenkorkuisena seurasin, kun naapurusto kerääntyi isovanhempieni luokse katsomaan kulmakunnan ainoaa televisiota. Parhaat paikat varattiin hyvissä ajoin ennen lähetystä.
Nykyään kuvaa, ääntä ja tekstiä tulvii kanavilta enemmän kuin ihminen pystyy ottamaan vastaan. Välttyäkseni otsalohkon liialliselta rasittumiselta seuraan tarkasti lehtien tv- ja radiosivujen arvioita.
Tiedän kyllä, mitä haluan katsoa. Varsinkin eurooppalaiset ja aasialaiset elokuvat sekä kotimaiset lyhytelokuvat ajavat monen muun ohi.
Valitettavan harvoin niitä tulee kaupallisilta kanavilta. Sen takia arvostan meidän kansalaisten euroilla toimivaa Yleisradiota.
Tyytyväisyyttäni lisää, että näen ruudusta Etelä-Afrikassa pelattavan jalkapallon MM-ottelun ja ajankohtaisohjelmia Pasilan lisäksi Tohlopin vinkkelistä.
Rahoituksen osalta en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Sekä talouskohtaisella yleisradiomaksulla että perinteisellä lupamaksulla on puolensa.
Olisi reilua, että kaikki taloudet maksaisivat osuutensa. Eihän ohjelmien katsomiseen tarvita kuin tietokone ja toimivat yhteydet.
Nykyinen lupamaksumenettely puoltaisi sikäli paikkansa, että kansanperinteeseemme kuuluvat erilaiset luvat: viinakortti, tv-lupa ja kalastuskortti.
Jos Yleisradiota rahoitettaisiin sen mukaan, miten kansalaiset sitä käyttävät, mallia voisi ottaa kalastusluvista. Ensin pitää maksaa valtakunnallinen kalastuksenhoitomaksu, sitten vanhojen läänirajojen mukainen viehelupa ja lopuksi vielä korvaus kalastusoikeuden haltijalle. Pilkkiä ja onkia saa ihan ilmaiseksi.
Vaikka olen suhteellisen tyytyväinen Ylen antiin, aina kannattaa pohtia, mistä maksaa ja onko hinta kohdallaan. Maksan julkisesta palvelusta. Tarkempi erittely löytyy Ylen nettisivujen sokkeloista.
Julkisista palveluista tulee väistämättä mieleen kuntapalvelujen leikkaukset. Vaikken usko Ylen tarjonnan kutistuvan tv-lähetysten alkuhämärien tasolle, vertailu hirvittää.
Kissan häntää ei nosta kuin kissa itse. Siksi Yleisradion kannattaisi hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja kertoa näyttävästi, mitä kaikkea sen julkinen palvelu pitää sisällään. Vaikkapa mainoskampanjalla.
