Ajatusten apulaiset

Kun toimittaja Kristiina Tolvanen istuu Aamulehden toimituksessa metsurin kuulosuojaimet päässä, tietävät kollegat jättää hänet rauhaan: juttu on syntymässä. Tilannetta voi kuvailla flow’ksi, sillä Tolvanen on niin keskittynyt, että pelästyy, jos joku koputtaa olalle ja keskeyttää työn.

Bonnierin Vuoden journalistiksi maaliskuussa valitsema Tolvanen tekee pääasiassa uutisia eikä yleensä ehdi potea tyhjän ruudun tuskaa. Uutinenkin pitää silti miettiä valmiiksi ennen kirjoittamista. Paras ajatustyö tapahtuu Tolvasen mukaan vessassa.

”Kyse on varmaankin siitä, että silloin pitää tauon. Alitajunta tekee töitä”, hän sanoo.

Pitkien juttujen erikoismies, Seuran toimittaja Lauri Sihvonen saavuttaa flow’n huolellisella ennakkovalmistelulla: ennen kirjoittamaan ryhtymistä jutusta pitää hahmottaa ainakin ensimmäiset virkkeet, mielellään myös outline ja työotsikko.

”Haen sopivaa aloitusta kävelemällä. Kävelen asemalta töihin, kävelen ympäri toimitusta, kävelen ehkä kauppaankin. Aloituksen työstäminen tapahtuu usein tiedostamatta, mutta siinä onnistuminen on kriittistä lopputuloksen kannalta. Joskus riittää yksi ainoa lause”, Sihvonen sanoo.

Sihvonen kertoo vähentäneensä kahvin kittaamista, mutta moni tarvitsee työhönsä kofeiinia. Talouselämän toimittaja Emilia Kullas kertoo juovansa kahvia ”sairaita määriä”. Deadline-päivänä käytössä on muitakin virkisteitä.

”Lähes joka keskiviikko haen kaupasta Porvoon herkkulakua, jonka ansiosta saan sykkeen nostettua turbotasolle”, Kullas sanoo.

”Jokin aika sitten luin jostakin brittilehdestä pätkän, jossa toimittaja kysyi kirjailijalta, mitä syöt kun kirjoitat. Minua huvitti, koska sinänsä triviaali kysymys meni suoraan kirjoittamisen ytimeen: mitä käyttää että saa aivonsa ajattelumoodiin. Kirjailija vastasi, että hän juo teetä ja syö keksejä. Niin brittiläistä!”

Monet lykkäävät työhön ryhtymistä sijaistoiminnalla, kuten siivoamisella. Avun toimittajalle Kirsi Crowleylle siivoaminen on tuttua: ennen jutun kirjoittamista hän raivaa sekä päänsä että pöytänsä.

”Tarvitsen rauhaa, jotta muut asiat eivät ole mielessä. Tarvitsen myös pöytätilaa, jotta saan pinkillä alleviivatut tärkeät taustatiedot näkyville. Sitten juttu lähtee rullaamaan, inshallah.”

Useimmat toimittajat luottavat deadlinen voimaan: tekstiä syntyy viimeistään sitten, kun sitä on pakko syntyä. Freelance-toimittaja Anna Perho sanoo, että pakon edessä hän pystyy sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle ja keskittymään vain itse asiaan.

Ammattitoimittaja joutuu kirjoittamaan silloinkin, kun ei huvittaisi ja homma takkuaa.

”Flow’ta ei voi itse säädellä – on ammattitaitoa, että pystyy tekemään laadullisesti hyvän jutun silloinkin, kun flow on kateissa”, Perho sanoo.

Talentumin lehtiliiketoiminnan johtajana työskentelevä Elina Yrjölä suosittelee kaikille tyhjän ruudun kanssa painiskeleville kokemusta mahdollisimman kiireisestä uutistoimituksesta.

”Mielellään vaikkapa nopeudella kilpailevasta uutistoimistosta tai radion tai tv:n uutistyöstä. Kun lähetys on jo alkanut mutta juttu pitää saada kasaan, ei ole hirveästi aikaa miettiä, onko inspiraatiota vai ei. Sitä vain tekee. Jos tämän asenteen pystyy säilyttämään silloinkin, kun deadlineen on pari viikkoa ja aineistoa on helvetisti, writer’s block on voitettu”, Yrjölä sanoo.

Yrjölän mukaan monilla toimittajilla on taipumusta jopa halvaannuttavaan itsekriittisyyteen. Siksi onkin syytä madaltaa rimaa ja vain alkaa kirjoittaa. Vauhtiin päästyään voi pyyhkiä ensituotokset pois ja kirjoittaa parempaa tilalle.

Talouselämän toimittajana ollessaan Yrjölä kärsi aloittamisen tuskasta. Hän etsi apua valmiita sivuvedoksia lukemassa olleilta kokeneilta kollegoilta Risto Malinilta ja Esko Rantaselta.

”Sanoin, että en uskalla ruveta kirjoittamaan, kun pelkään, että jutusta tulee ihan paska. Risto ja Esko naureskelivat, että tunne menee kyllä vuosien mittaan ohi – tai että ainahan sitä pelkää, tai jopa tietää, että jutusta tulee paska, mutta jossakin vaiheessa siitä pelosta lakkaa välittämästä.”