Uskoton kirkko

Uskonnoista on tullut journalismin peruskauraa. Väitän, että uskonnoista puhuessaan suomalainen journalismi ei kuitenkaan tavoita varsinaista uskontoa – uskomista – kirkon hallinnollisen tason sisäpuolelta. Media puhuu ”uskonnoista” puhuessaan kirkoista, ja nimenomaan kirkkojen päättävien tahojen mielipiteistä ja hallinnollisista muutoksista.

Teologisesti ”kirkko” ei kuitenkaan ole yhtä kuin sen päättävät tahot tai sen organisaatio. Suomen evankelisluterilainen kirkko on sen reilut 4 260 000 jäsentä. Onko median luoma kuva luterilaisesta uskonnosta lähelläkään totuutta, kun otsikoihin nousevat vain arkkipiispan vaalit tai päättäjien kiistat homoavioliitoista?

Suomalaisessa yhteiskunnassa usko on yksityisasia. Jos media myöntää tämän, se samalla uskoo uskon olevan yhteiskunnallisen tason ulkopuolella. Yksityiseen kuuluvista asioista on vaikea keskustella yleisellä tasolla, vaikka uskontokuntaan kuulumisesta tuleekin tavan yleisyyden takia yhteinen, koko suomalaista yhteiskuntaa koskettava asia.

Kuinka uskon asioista sitten voisi puhua hyvän journalismin periaatteita noudattaen? Pitäisikö journalistien todella tarttua teemaan vasta silloin, kun se synnyttää yhteiskunnallisesti merkittäviä muutoksia? Jos näin on, missä menee yhteiskunnallisen merkittävyyden raja?

Ortodoksisen kirkon rivijäsenenä ja teologian ylioppilaana nostan yhteiskunnallisen merkittävyyden ja palstamillimetrien epäjohdonmukaisen yhdistelyn esimerkiksi Suomen ortodoksisen kirkon saaman mediahuomion. Ortodoksisen kirkon hallinnolliset kysymykset saavat paljon tilaa viestimissä suhteessa yhteisön jäsenmäärään (noin 60 000).

Ovatko tämän kirkon sisäiset asiat kuitenkaan yhteiskunnallisesti merkittäviä? Ortodoksisen kirkon suomalainen mediakäsittely on malliesimerkki hallinnollisen tason detaljeilla ja päättäjien mielipiteillä repostelusta. Tavoittaako tällainen uskonnollisesta yhteisöstä uutisointi mitään millään mittarilla tähdellistä?

Journalismi perustuu faktoihin ja usko perustuu todeksi uskottuihin faktoihin. Näitä kahta yhdistää yksi ja sama tavoite: totuuden löytäminen. Mielestäni ei ole kummankaan osapuolen etu, että mediassa puhutaan kirkoista vain niiden päättäjien ja hallinnollisten kysymysten muodossa. Mutta onko suomalaisella journalismilla kykyä tavoittaa uskonto pykälien takaa?

Hanna Houtsonen
journalistiikan, teologian ja naistutkimuksen opiskelija.