Kontaktilaji

Kirjoittaja on radiotoimittaja.

Nuori mies kertoo toimittajajoukolle sosiaalisen median mahdollisuuksista. Katsekontakti kangertelee. Kun hän laskee silmänsä läppäriin, naama alkaa loistaa. Ruudun takana on rajattoman sosiaalisuuden maailma.

Toimituksissa työskentelee vielä niitä, jotka ovat kirjoittaneet juttuja kirjoituskoneella paperille. Sähköisissä medioissa työskentelee vielä toimittajia, joiden ei tarvinnut uransa alkuaikoina ymmärtää tekniikasta mitään.

Serverit kaatuilevat, koneet ja käyttöjärjestelmät vaihtuvat, mutta harva koneenromuista enää luopuisi. Vempeleiden auvoon on totuttu. Seuraavaksi on sopeuduttava median sosiaaliseen murrokseen. Lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden kanssa on syytä kommunikoida netissä.

Ranskassa Le Monden sisarsivusto Le Post viitoittaa tietä kansalaisjournalismin tehokkaalle käytölle. Toimitus koostaa uutisia yhdessä lukijoiden kanssa. Ammattijournalistit opettavat amatööriporukkaa kirjoittamaan juttuja. Toimittajat muokkaavat ja moderoivat kansalaisten juttuja julkaisukelpoisiksi. Le Post uskoo, että tuhansien amatöörien verkosto näkee enemmän kuin toimitus yksin. Jutun aiheita tulee kahmalokaupalla, samoin kokemuspohjaista tietoa. Yleisön uskotaan näyttävän Le Postille, mikä on tärkeää. Kieltämättä sosiaalinen media on hyvä reaktiomittari: keskustelu tuottaa keskustelua ja kohina kumuloituu. Netin äärestä tätä on helppo seurata.

Eräs ministeriön virkamies valitti, että hän ei nykyisin tapaa toimittajia. Heillä ei näytä olevan aikaa tulla tiedotustilaisuuksiin. Niin oli vanhanaikainen virkamies, ettei ymmärtänyt, että toimittajat solmivat suhteita verkossa. Tälle idealistiselle virkamiehelle toimittajien tapaaminen on tärkeää. Hän haluaa kertoa medialle ja meille kansalaisille asioista niiden valmisteluvaiheessa. Virkamiehet eivät ole aina samaa mieltä ministerin kanssa eivätkä edes keskenään. Virkamies tuskin kertoo kiistanalaisista asioista Facebookissa tai lähettää tehtäviään koskevaa tietoa omasta sähköpostistaan.

Yksi toimittajan ja amatöörin välinen ero on se, että toimittaja voi työnsä puolesta tavata erilaisia ihmisiä ja mennä sellaisiin paikkoihin, joihin kaikki eivät pääse. Toimittaja voi tehdä valintoja näistä ammatillisista lähtökohdista.

Voisiko toimituksissa tulevaisuudessa olla epäsosiaalisen median edustajia?

Nämä toimittajat hakisivat tietoa alkuperäislähteistä, tapaisivat haastateltavansa livenä ja peräti kahden kesken, ajattelisivat omassa päässään miten jutun tekisivät, eivätkä jatkaisi keskustelua netissä.