Sitkeitä käsityksiä kirkosta

Kirjoittaja on papinkoulun käynyt tietokirjailija ja vapaa toimittaja.

Uskonnollisten kysymysten käsittely mediassa on samaan aikaan helppoa ja vaikeaa. Helppoa se on siksi, että uskossa ja uskonnossa on tavallaan kysymys jostakin, jossa jokainen on itse asiantuntija; usko on syvästi henkilökohtaisen kokemuksen asia. Toisaalta uskonnolliset traditiot ovat huomattavan monisyisiä, ja uskonnollisten oppien ymmärtäminen edellyttää aika laajaa aate- ja kulttuurihistoriallista sivistystä.

Journalistin ammattiin kuuluu perehtyminen ja sivistyminen, jotta osaisi ottaa selville olennaisia asioita ja nähdä epäolennaisia. Melko usein silti näkee sellaista uskontoja ja uskonnollisia yhteisöjä käsittelevää journalismia, että toivoisi toimituksista löytyvän pikku briiffausta varten edes peruskoulun uskonnonkirjat.

Välillä mietin, että jos urheilusta tai taloudesta kirjoitettaisiin yhtä laiskalla perehtymisellä kuin kirkosta ja uskonnosta, puhuttaisiin aika pian journalismin kriisistä.

Esimerkkinä ajattelun laiskuudesta voisi ottaa käsitteen ”luterilainen työmoraali” käyttämisen. Sillä tarkoitetaan työhulluuteen ruoskivaa, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteita ruokkivaa ja uupumuksen partaalle ajavaa asennetta. Kuka hyvänsä kommentaattori osaa sen kummemmin argumentoimatta selittää ”ahdistavalla luterilaisuudella” niin työuupumuksen, suomalaisen itsemurha-alttiuden kuin nuorten naisten syömishäiriötkin. Kun truismi on joskus alkanut elää omaa elämäänsä, sen väitteitä ei enää tarvitse perustella vaan ne riittävät itse omiksi perusteluikseen.

Katekismuksista tai muusta luterilaisesta opetuksesta tällaista työmoraalia on turha etsiä. Siellä puhutaan lepopäivän pyhittämisestä.

Eräs teema, jonka yhteydessä törmää jatkuvasti laiskaan journalismiin, on kirkko ja raha. Vaikuttaa siltä, että kun käsittelyssä on kirkko, ei toimittajan tarvitse hallita edes yksinkertaisia talousasioita. Viestimissä elää esimerkiksi sitkeä käsitys, että yritykset maksavat veroa kirkolle. Eivät maksa. Eivät ole maksaneet seitsemääntoista vuoteen.

Toinen sitkeä käsitys on, että kirkko olisi suunnattoman rikas. Suomen evankelis-luterilainen kirkko koostuu noin 400 itsenäisestä seurakuntataloudesta, joiden yhteenlasketut verotulot ovat pikkuisen alle miljardi euroa vuodessa. On se tietysti toimittajan palkoissa paljon rahaa, mutta selvästi vähemmän kuin vaikkapa Espoon kaupungin verotulot. Yksi kymmenesosa Nokian liikevaihdosta.