Yleisradiotoiminta muutosten kourissa
Britannian yleisradioyhtiö BBC ja monet siitä mallia ottaneet eurooppalaiset yhtiöt elävät kiristyvän taloudenpidon, muuttuvien mediamarkkinoiden ja erilaisten poliittisten paineiden puristuksissa.
”Olen valmis lyömään vetoa siitä, että yhtiöt ovat kuitenkin olemassa 10–20 vuoden kuluttua”, sanoo professori Richard Collins, joka johtaa mediaopetusta Britannian avoimessa yliopistossa.
Collinsin mielestä on vaikeaa tehdä eurooppalaisia julkisen palvelun yhtiöitä koskevia yleistyksiä, koska poliittiset perinteet ovat erilaisia. Hän arvioi, että Britannian ohella Saksassa, Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa yleisradioyhtiöiden asema on yhä vahva.
Yleisradiotoiminnan kuohunta huolestuttaa Richard Sambrookia, joka on juuri jättänyt BBC:n kansainvälisen uutisosaston johtajan työt. Nyt hä toimii Oxfordin yliopiston Reuter Instituten vierailevana tutkijana.
”Digitaalinen siirtymä aiheuttaa paineita perinteisille mediaorganisaatioille. Yhtiöiden riippumattomuutta ja rahoitusta uhataan. Viime vuonna tätä tapahtui Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Puolassa, Unkarissa”, hän listaa.
Sambrook arvioi, että Britanniassa tilanne on monia maita parempi, koska yleisö tukee ja arvostaa BBC:tä. Hän uskoo myös, että poliitikot jatkossakin tukevat monivuotisia peruskirja- ja lupamaksujärjestelyjä.
Collinsin mielestä BBC:n luotettavuus on kärsinyt yleisön silmissä:
”BBC on tuhlaava, huonosti johdettu organisaatio. Näkemykseen yhtyy iso osa poliittisesta eliitistä. Valtion tilintarkastajien raportissa on paljon todisteita siitä, ettei BBC tarjoa riittävän hyvää vastinetta rahalle.”
Collins ottaa esimerkiksi Britanniaa kuohuttaneen skandaalin, kun kävi ilmi, että kansanedustajat olivat laajamittaisesti väärinkäyttäneet parlamentin kulukorvauksia.
”Kuka ensimmäisenä paljastaa tämän ison poliittisen uutisen? Ei BBC, vaan yksityisesti omistettu sanomalehti The Daily Telegraph.”
Collins huomauttaa, että BBC on asettanut tärkeimmäksi tavoitteekseen maailman parhaan journalismin. Päämäärä on kirjattu maaliskuussa julkistettuun BBC:n strategiseen selontekoon.
Asiakirjassa BBC ehdottaa säästämistä, muun muassa leikkaamalla kaksi vähän kuunneltua radiokanavaa ja osia verkkosivuista sekä jäädyttämällä johtajien palkat. Painopisteinä ovat näytelmä- ja komediatuotanto ja lastenohjelmat.
”Paljon melua tyhjästä”, kommentoi Collins, jonka mielestä periaatteet ovat hyviä, mutta ehdotukset eivät mene tarpeeksi pitkälle.
Sambrook esitteli selontekoa tuoreeltaan Lontoossa kirjeenvaihtajien tilaisuudessa ja myönsi, että tarkoitus on rauhoittaa BBC:n liepeillä kuohuvaa julkista keskustelua.
”Meidän täytyy asettaa rajat sille, mitä BBC tekee. On keskityttävä siihen, mikä erottaa BBC:n siitä, mitä muut samoilla markkinoilla tekevät.”
Yksi yleisradioyhtiön perusongelmista on tasapainottelu ohjelmistopolitiikassa. Toisaalta on tarjottava julkista palvelua ja toisaalta on tehtävä ohjelmia, jotka pitävät luvanmaksajat tyytyväisinä.
Professori Collinsin mielestä julkisen palvelun painotusta on BBC:ssä liian vähän. Hän arvostelee dokumenttien ja ajankohtaisohjelmien tason laskua ja liikaa popularisointia.
”BBC:ssä on liian vähän näytelmätuotantoa, joka käsittelisi nykyaiheita, kun keskitytään pukudraamoihin. Lastenohjelmiin luvataan lisää 10 miljoonaa puntaa, mutta se on mitätön summa yhtiön 4,5 miljardin punnan budjetissa”, Collins sanoo.
Entinen sisäpiiriläinen Sambrook on toista mieltä.
”BBC on julkista palvelua laajassa mielessä. Sitä ei pidä töniä jonnekin hämäriin nurkkiin, kun muut tekevät kivoja asioita.”
Molemmat miehet ovat yksimielisiä siitä, että yleisradiotoiminnalla on tulevaisuutta, mutta muutokset ovat edessä.
”Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan on annettava tehdä uudistuksia, mukaan lukien verkko ja matkapuhelimet. Näin se pysyy merkityksellisenä myös nuorille ja uusille yleisöille”, Sambrook sanoo.
Professori Richard Collins haluaisi puolestaan laajentaa julkisen palvelun tiedonvälitystehtävää yleisradioyhtiöiden ulkopuolelle. Hänestä BBC:n rahoituksesta voitaisiin siirtää pieni osa yliopistoille, gallerioille, orkestereille ja museoille, jotka käyttäisivät rahan verkkosisällön tuotantoon.
”Tämä olisi kokeilemisen arvoista. Ennen julkiset instituutiot tarvitsivat yleisradioyhtiötä valittämään yleisölle sitä, mitä ne tekivät, mutta internetin myötä tilanne on muuttunut.”
