Tavallisen ihmisen ymmärtäjä

Näytelmäkirjailija, televisio-ohjaaja ja toimittaja Arvi Auvinen kuoli Eurassa 23. helmikuuta pitkäaikaisen sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 7. toukokuuta 1937 Iisalmen maalaiskunnassa.

Auvinen opiskeli muun muassa Turun ja Tampereen yliopistoissa kansantaloustiedettä, tiedotusoppia ja filosofiaa. Hän opiskeli myös musiikkia kaupunkien konservatorioissa. Opettajien ja ystävien kanssa käydyt pohdinnat olivat taustana myös hänen laajalle kirjalliselle tuotannolleen ja ohjauksilleen.

Auvisen ensimmäinen televisionäytelmä oli Äiti (1968). Hänen viimeiseksi työkseen jäi radiokuunnelmasarja Komisario Tirri (1993). Auvinen ohjasi ja kirjoitti televisiolle ja radiolle yhteensä noin sata elokuvaa, dokumenttia ja kuunnelmaa. Hänen tunnetuimmat elokuvansa ovat On maista kaikista sittenkin (1972), Olga Ryynänen ja byrokratia (1975) ja Kylymä tila (1979), joista Auvinen palkittiin valtion elokuvapalkinnolla. Kaksi viimeksi mainittua palkittiin myös Jussi-patsaalla.

Valtaosan tuotannostaan Auvinen kirjoitti ja ohjasi Sonkajärvellä, lähellä lapsuutensa kotiseutua. Tyypillistä hänen näytelmilleen ja ohjaukselleen oli, että hän käytti näyttelijöinä pääasiassa tavallisia ihmisiä, ei ammattinäyttelijöitä. Tuotannon filosofisena taustana on ollut vieraantumisen pohtiminen.

Mediatutkija Veijo Hietala toteaa, että Auvinen muistetaan ennen muuta teostensa omintakeisesta ”auvismaisesta” tyylistä, jossa fiktion ja dokumentin rajat sekoittuvat.

”Auvisen tyylilaji on antanut virikkeitä myöhemmille suomalaisille dokumentaristeille ja osaltaan vaikuttanut suomalaisen dokumenttielokuvan nousuun. Erityisesti Auvinen muistetaan kuitenkin tinkimättömyydestään maaseudun vähävaraisen kansanosan ongelmien kuvaajana ja elämänmuodon tallentajana: elokuvia tehtiin tavallisten ihmisten ehdoilla ja yhdessä heidän kanssaan”, Hietala sanoo.

Auvinen oli voimakas ja lahjakas persoona, joka halusi osallistua keskusteluun ja vaikuttaa. Hän kirjoitti runsaasti myös pakinoita ja kolumneja. Auvinen pyrki kyseenalaistamaan vallitsevia arvoja ja asenteita. Koko hänen tuotantoaan leimasi halu ymmärtää tavallista ihmistä ja taistella mielivaltaa ja byrokratiaa vastaan. Humanismi oli hänelle keskeinen arvo ja savolaisuudella oli pysyvä sopukka hänen sydämessään.

Auvisen monipuolinen lahjakkuus ilmeni myös laulu- ja soittotaidoissa: hänen laulamansa Marseljeesi on jäänyt monelle mieleen.

Jorma Hinkkanen
Pentti Ilmonen