Tuhkaa taivaalla

”Taivaalta sataa näköjään tuhkaa”, sanoo mies Helsingin Sanomien pilapiirtäjän Henrik Karlssonin kuvassa 16. huhtikuuta. Kaikki tietävät, mistä on kyse, mutta kuvantekijä haluaa hämmentää myös kotimaanpolitiikan soppaa. ”Pekkarinen varmaan koekäyttää risupakettiaan”, toteaa kuvan toinen mieshahmo letkeästi.

Islantilaisen Eyjafjöllin tulivuorenpurkauksen taivaalle nostattaman tuhkapilven aiheuttama uutisryöppy tuli Suomeen kuin tilauksesta.

Kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) henkilöön liittyvässä kivienkääntelyssä ehdittiin jo siirtyä siteeraamaan nimettöminä esiintyvien puoluetoverien ja kollegoiden lausuntoja, kun katse kääntyi kuin leikaten taivaalla leijuvaan tuhkaan.

Tuhkapilvi oli ja on ihan oikea uutinen, johon liittyy monta tärkeää ulottuvuutta. Luonto näyttää ihmiselle kaapinpaikkaa, jopa miljoonat ihmiset joutuvat kokemaan pahaisen pilven vaikutukset – ilman kipuja, vammoja tai muita dramaattisia vaurioita. Ilmassa on uutisnenää kutkuttava uhka.

Tiedotusvälineet hoitivat tuhkapilvitiedotuksen varsin mallikkaasti. Internet, radio ja televisio välittivät pikatietoa, lehdet havainnollisin kuvin höystettyä katsauksia, joista kuka tahansa saattoi luoda asialliseen tietoon perustuvan käsityksensä tapahtumasta ja sen vaikutuksista.

Tämän uutisen tueksi oli ilmeisen helppo lähestyä osallisiksi joutuneita ihmisiä ja saada heiltä leppoisia, jopa hauskoja ja kaikin puolin hyväntuulisia lausuntoja. Kentille jääneiden tarinat ja omatoimisesti kotiin hakeutuneiden kertomukset höystivät mainiosti koosteita.

Toki lentoyhtiöt valittivat luonnon määräämän seisokin aiheuttamia tappioita. Tällaisen draaman kaareen kuuluu myös se, että ennen pitkää esille astuivat skeptikot, jotka kyseenalaistavat koko lentokiellon. Pian kaivellaan myös skandaaleja.

Olisiko tässä voinut toimia toisin? Tuskin. Tulivuorituhka ilmassa ei ole leikin asia, se tiedetään. Sitä kukaan ei tiedä, kuinka moni Euroopan 28 000 päivittäisestä lennosta olisi joutunut todelliseen vaaratilanteeseen. Harva haluaisi kokeillakaan.