Uusi uutisyrittäjä

Uutisten kasvot. SuomiTV:n uutisankkureina aloittivat Ylestä tutut Kati Parkkonen ja Jussi Hanhivaara (oik). Toimitusta johtaa Timo Lindblom.

Ylen pääuutislähetyksellä oli pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina 861 000 katsojaa, ja se oli viikon kolmanneksi katsotuin tv-ohjelma. Edelle kipusivat Salatut elämät ja Maajussille morsian, joka sai kolmea tonnia liki miljoona katsojaa.

Yle tuskin on tyytymätön tulokseen. Sirpaloituneessa tv-maailmassa tällaiset katsojaluvut ovat käsittämättömän suuria. Nelonen sai samana sunnuntaina 122 000 katsojaa uutisilleen, jotka alkavat kello 18.45.

SuomiTV aloitti omat uutislähetyksensä maaliskuun 22. päivä. Kanava markkinoi niitä etukäteen korostamalla, ettei uutisissa näy lapsille haitallista raakaa kuvamateriaalia – päätoimittaja Tomi Lindblomin sanoin: ruumiita ja veriroiskeita ei esitetä. Erottautumisyrityksenä valinta on mielenkiintoinen, koska roiskeita ei paljon muidenkaan uutisissa näy.

Lindblom kertoo SuomiTV:n uutisten kolmen lähetyksen keräävän päivän aikana yhteensä noin 100 000 katsojaa. Yksittäisten uutislähetysten katsojamääriä kanava ei vielä paljasta.

SuomiTV on polkaissut uutiset käyntiin ainakin ulkoisesti kohtuullisen uskottavasti. Uutisten tunnus ja grafiikka ovat selkeät, vaikka punavalkoisen tunnarin jälkeen studion lavasteet vaikuttavat kotikutoisilta ja jopa koomisilta.

Kello kahdeksan päälähetyksessä on pari kolme omaa inserttiä, muutama kommenteilla täydennetty sähke sekä ankkurin spiikkaamia sähkeitä.

SuomiTV:n uutisilla on pitkälti samat uutisaiheet kuin pääkanavillakin. Mutta mitä muuta pieni, aloitteleva uutistoimitus voi tarjota? Mikä on se jokin, jonka takia uutisten katsojat muuttaisivat iltarutiinejaan?

Nelonen kikkaili aikoinaan kuvailmaisulla ja löysi linjansa ylilyöntien jälkeen.

SuomiTV ostaa teknisen väkensä ulkoa. Uutistoimitus kärsii vielä alkukankeudesta, ja se näkyy myös kuvas­sa: tiedotustilaisuuksissa istuvia ihmisiä, päivälehtien zoomauksia, kaupanhyllyjen imurointia, kadulla käveleviä ihmisiä. Alan ammattilaiset puhuvat kuvatapetista.

Kuvaakin ongelmallisempaa on se, että pieni toimitus elää journalismissaan kädestä suuhun. Lopputuloksessa se näkyy suunnan puutteena.