Pintaa raapaisten

Kirjoittaja on UP-uutispalvelun toimittaja.

Poliitikkojen lähiajan muisti on todettu hataraksi. Onhan työ raskasta ja täynnä tapahtumia. Ei ihme, ettei kaikki pysy pääkopassa tallessa.

Sen sijaan meidän sopuleiden soisi muistavan. Lehdillä on arkistonsa, netistä löytyy tietoa ja jokaisella on juttunsa tallessa tietokoneella. Turvautuminen niihin voi tietenkin tuoda päivänvaloon ja toistettavaksi vanhentuneita tai vääriä tietoja. Tästä huolimatta kannattaa silloin tällöin kaivella vanhoja. Vaikka faktat olisivat vain aikaansa sidoksissa, ne antavat perspektiiviä.

Jouhevasti ja asiantuntevuutta tavoitellen kirjoitettu juttu paistaa tyhjyyttään, ellei taustatyötä ole tehty kunnolla. Pintaraapaisut huomaa paitsi asiaan perehtynyt kollega myös asiaan perehtynyt lukija – asiantuntijoista puhumattakaan.

Yleissivistys ja toimittajille luonteenomainen uteliaisuus auttavat pitkälle, mutta osaamista voi aina kartuttaa. Asioista voi ja pitää ottaa selvää. Se kuuluu ammattikunnan etuihin. Toimittajakunta saa tietoa monelta sellaiselta taholta, josta tavallisen pulliaisen on työläs irrottaa tiedon murustakaan.

Joskus toimittajien yleissivistyskin tuntuu olevan hukassa. Liekö jäänyt kiireen jalkoihin? Toisinaan nolottaa koko journalistikunnan puolesta, kun kotihistorioitsija antaa kuulua valtakunnan käytetyimmän nettisivuston virheistä. Vastuussa olen tietenkin minä, ammattikunnan edustajana! Eihän siinä auta kuin myötäillä. Sitä paitsi, sattuu virheitä minullekin.

Miesmuistiin tukeutuminen sokaisee uskomaan luuloa tiedoksi. Oman oppini miesmuistiin luottamisesta sain kesätoimittajana, kun kokenut kollega tokaisi pienoisen väittelyn jälkeen: ”Otapa selvää!” Eihän siinä auttanut kuin pienen soittokierroksen jälkeen mennä ja pyörtää nöyrästi sanansa. Hän oli ollut oikeassa.

Historian tuntemus auttaa, mutta osaava saa selville melkein mitä vain. Kysymys on lähinnä viitseliäisyydestä ja ajasta. Sanotaan, että moni hyvä skuuppi on valunut tyhjiin, kun toimittaja on ottanut tosiasioista selvää. Väitän, että useammin hyvä juttu on kompastunut kiireeseen, kun aikaa faktojen penkomiseen ei ymmärretä ottaa eikä antaa.

Virheetöntä journalismia ei ole, vaikka kuinka yritämme. Pintaraapaisuista pääsemme kyllä eroon, kunhan tohdimme varata aikaa ja katsoa, pitääkö se miesmuisti paikkansa.