Muutos ja sen tekijät

Monessa sanomalehdessä hiotaan kaikkien aikojen uudistusta. Yleisölle pitäisi tarjota entistä parempi lehti, aiempaa pienemmällä porukalla tuotettuna. Vaan miten lehti uudistetaan? Kuinka tekijät vihitään muutokselle?

Huhtikuun puolivälissä julkistettu Itellan Journalistitutkimus 2010 paljastaa lehtien muutosprosessien puutteita. Tutkimusta varten on haastateltu 550:tä alan toimijaa: päätoimittajia ja toimitusjohtajia, toimituspäälliköitä ja muita esimiehiä, työsuhteisia toimittajia ja freelancereita.

Haastatelluista joka toinen on sitä mieltä, että muutos ei ole tekijöittensä hallinnassa. Erityisesti sanomalehdistössä johdon ja esimiesten käsitykset muutoksien toteuttamisesta poikkeavat radikaalisti toimittajien näkemyksistä.

Sanomalehdentoimittajat kokevat olevansa syrjässä uudistustyöstä. Lähes kaksi kolmannesta haastatelluista toteaa osallistumismahdollisuutensa vähäisiksi tai olemattomiksi. Saman verran on niitä, joiden mielestä johdolla ja henkilöstöllä on eri käsitys muutoksen toteuttamisesta.

Uudistusten tarpeellisuutta ei kukaan voi vakavissaan kyseenalaistaa. Sen sijaan on käsittämätöntä, että isot lehtitalot suunnittelevat uudistuksia pienessä piirissä – käymättä laajoja keskusteluja oman talon väen kanssa. Uudistus ei ole pelkkä ilmoitusasia, jos halutaan, että henkilöstö sitoutuu siihen.

Itellan tutkimuksen vapaamuotoisiin vastauksiin on kirjautunut tekijöiden toiveita ilmentäviä puheenvuoroja. Tekijät haluavat panostaa laatuun.

”Toimittajien ammattitaidosta riippuu, miten saamme lukijat pysymään sanomalehden parissa: verkkolehdestä haetaan nopeita, lyhyitä uutisia, paperilehden pitää vastata uutisnälkään paikallisemmin, selventävämmin, taustoittavammin ja syitä ja seurauksia valottaen”, toteaa muuan naistoimittaja.

”Tulevaisuudessa on tehtävä selvä työnjako, ketkä kirjoittavat verkkoon ja ketkä lehteen”, sanoo puolestaan miestoimittaja. Hänestä kaikkien ei pidä tehdä kaikkea, mitä kärkkäästi nykyään vaaditaan.

”Journalistisia voimavaroja ei pidä hajottaa.”