Asiasta kertoi ensimmäisenä...

Ilta-Sanomat kertoi verkkosivuillaan 12. toukokuuta taitoluistelija Kiira Korven löytäneen itselleen uuden seurustelukumppanin. Lähteikseen IS mainitsi MTV3.fi:n ja Iltalehden, jotka olivat tehneet aiheesta juttuja samana päivänä. Sitä Ilta-Sanomat ei kertonut, että MTV3.fi oli – lähde mainiten – kertonut saaneensa tiedot 7 päivää -lehdestä.

Iltalehti mainitsi Seiskan uutisen olleen lähteenä omassa jutussaan, jota se myös täydensi omalla tiedonhankinnallaan. MTV3 lainasi tätä juttua 14. toukokuuta mainiten, että lähteenä on Iltalehti. Tässä vaiheessa monet muutkin toimitukset kertoivat luistelijan uudesta miesystävästä. Lähdemaininnat vähenivät ja 7 päivää mainittiin yhä harvemmin.

Tämä yhden uutisen ja sitä täydentäneiden uusien juttujen nopea kierto on verkkojulkaisemisessa tyypillistä. Verkon vauhti on ollut toimituksille niin kova, että niillekin tuli tarve selvittää lainaamisen pelisääntöjä.

”Paine tuli suoraan alan sisältä. Neuvostonkin mielestä ilmiöön on liittynyt ongelmia. Esimerkiksi irtonumeroina myytävälle aikakauslehdelle on selvä haitta, jos muut julkaisevat sen keskeisen sisällön välittömästi verkossa. Myös lainattavan viestimen nimen mainitseminen otsikoissa on ollut vaikeaa”, JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen kertoo.

Lainaamista koskeva perkaustyö aloitettiin haastatteluilla Pekka Hyvärisen kaudella. Toimia jatkoi tänä keväänä pieni työryhmä, jonka ehdotus jalostui JSN:n toimistossa. Sitten luonnokseen otti kantaa asiantuntijoiden testiryhmä, jossa oli edustettuina suuria julkaisijoita, kuten iltapäivä-, viihde-, naisten- ja talouslehtiä sekä STT. Projektin lopputulos on neuvoston 6. toukokuuta antama periaatelausuma.

Journalistin ohjeisiin ei kajottu. Ne on kirjoitettu ennen verkkojulkaisemisen nousua, mutta lausuma täsmentää alkuperäistä tekstiä. Ongelmien lisäksi JSN halusi tuoda esille, että verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia antaa tunnustusta alkuperäiselle lähteelle.

Lähteen mainitsemisen lisäksi kiihtyneestä lainailusta on seurannut ongelmia tietojen tarkistamisessa.

Uimonen epäilee, että toisten teoksia lainattaessa toimituksissa on alettu ylenkatsoa velvollisuutta tarkistaa julkaistava aineisto.

”Kilpailu johtaa siihen, ettei kenelläkään ole aikaa ja mahdollisuutta tarkistamiseen. Kiertäessäni työpaikoilla puheenjohtajan tehtäväni vuoksi toimittajat ovat valittaneet tästä toistuvasti. On syntynyt sellainen vaikutelma, ettei esimiesportaassa aina edes välitetä lainattujen juttujen tarkistamisesta. Mutta Journalistin ohjeet velvoittavat heitä näiltäkin osin.”

Eikö tarkistamattomuus syö toimitusten uskottavuutta?

”Tämä onkin keskeinen asia. Olen koettanut korostaa, ettei suomalaisella journalismilla ole mitään muuta niin suurta kivijalkaa kuin yleisön luottamus. Omaa kuoppaa siinä kaivetaan”, Uimonen vastaa.

Konsernien sisäinen juttuvaihto ja viestinten muut yhteistyökuviot ovat lisänneet tarkistamisogelmia. JSN antoi alkuvuodesta kahdelle Alma Median lehdelle huomautuksen samoista tiedoista. Satakunnan Kansan todettiin käyttäneen Kauppalehdessä ensin julkaistua aineistoa tarkistamatta.

JSN korostaa oman tiedonhankinnan olevan journalistisen työn kulmakivi. Se ei kuitenkaan nyt rajannut sitä, kuinka paljon toisen työtä on soveliasta käyttää.

Vielä kymmenen vuotta sitten alalla pidettiin nolona, jos jutuissa viitattiin kovin usein muiden teoksiin. Ja vielä Uimosen päätoimittajakaudella Kalevassa toimituksen päivittäin tekemistä yli 200 uutisesta tavallisesti vain pari kappaletta perustui muiden aineistoon.

Uimosen mukaan nyt ei ole estoja lainata kovimmalta kilpailijaltakaan.

”Jos kahdestakymmenestä uutisotsikosta viisitoista on lainoja, siitä näkee kyllä, mitä työhön on resursoitu. Ja mitä enemmän toimituksia pienennetään, sitä enemmän tähän joudutaan”, hän sanoo.