Työpöytä ei ole barrikadi

Koillissanomien pääluottamusmies, toimitussihteeri Petri Karjalainen istui viime syksynä yt-neuvottelupöydässä. Kevättalvella hän hikoili saman pöydän ääressä työhaastattelussa. Elokuun alussa hän aloittaa lehden päätoimittajana.

Taasko menee kirjoittava toimittaja pilalle päätoimittajan kiireissä?

Ei ainakaan kokonaan. Ei näin pienessä lehdessä ole varaa heittäytyä kokonaan pois kirjoittavasta ringistä.

Oletko syntyjäsi kuusamolaisena imenyt äidin­maidossa itseesi keskustalais-lestadiolaisen asenteen?

Asia on nostettu myyttisiin mittoihin. En ole kokenut keskustalaisuutta tai lestadiolaisuutta tässä työssä ja Kuusamossa ongelmana. Politiikka näyttelee harvojen ihmisten elämässä merkittävää osaa. Uskonto on henkilökohtaisen vakaumuksen asia, enkä lähde sillä ketään sorkkimaan.

Koillissanomien kustantaja on keskustalaisten omistama Joutsen Media ja lukijakunta Suomen keskustalaisimpia. Kuinka lehti pysyy uskottavana?

Omistajaohjaus keskittyy taloudellisen tuoton saamiseen, heillä ei ole meihin poliittisia intressejä. Lukijoille lehden puolueettomuuden uskottavuus pidetään niin, että kaikkien ääni saa kuulua.

Miltä tuntuu siirtyä barrikadin toiselle puolelle?

Pikemminkin katson asiaa pöydän eri puolelta. Saman puurokupin äärellä tässä talossa kaikki istuvat. Kupissa pitää olla syötävää, jotta saadaan tehtyä hyvää lehteä.

Oliko luottamusmiehen asemasta haittaa hakiessasi päätoimittajan paikkaa?

Siitä saattoi olla etua, että konsernin toimitusjohtaja oli nähnyt minun toimintatyylini tiukassa ja ikävässäkin tilanteessa.

Miten pääluottamusmiehen kokemus vaikuttaa työhön päätoimittajana?

Minulla on lehden ja toimituksen tilanteesta aika realistinen näkemys. Monen toimittajan kanssa on pohdittu asioita luottamuksellisesti. Jos saan siirrettyä tämän luottamuksen uuteen työhöni, se on hedelmällinen lähtökohta.

Miten paljon hirvittää?

Olo on kuin olisi kiivennyt Valtavaaran laelle. Maisemat ovat hienot, mutta vähän huimaa. Vastuun tuntee olkapäillään, ei sille mitään voi.

Perheesi auto särkyi syksyllä, ja siitä asti olette eläneet ilman autoa. Vaihtuuko polkupyörä taas autoon?

Kahdeksan vuotta vanha auto on odottanut marraskuusta asti moottorin ohjausyksikköä. Olemme eläneet ennenkin suhteellisen autotonta arkea, olen vienyt pojat esikouluun ja päiväkotiin pyörällä kesät talvet. Eiköhän sitä varaosaa odoteta edelleen.