Jokainen yhtiö voidaan vallata
Journalistissa 9/2010 oli Pekka Vehviläisen artikkeli ”Mahdoton tehtävä”, jossa kuin leikkimielisesti suunniteltiin maakuntalehtien valtauksia. Haluan kommentoida joitakin hänen näkemyksiään kuin ”alalla olleena”.
Vehviläinen jättää kokonaan huomiotta ajallisen suuruusluokan. Maakuntalehdet muuttuivat monella tapaa 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alkuvuosien omistusmyllerryksissä.
Päinvastoin kuin Vehviläinen kirjoittaa, lehtiyhtiöt eivät maksaneet suuria osinkoja. Omistus oli hajallaan ja omistajat kokivat yhtiönsä enempi osuuskunniksi eivätkä osakkeet olleet mitään ”tuottopapereita”, huolimatta yhtiöiden erinomaisesta kannattavuudesta. Painokoneinvestointien takia oli menty pörssiin, mutta omistajat jäivät hoitamatta ja osakkeiden arvot matoivat lähellä nimellisarvoja. Siksi ne kiinnostivat kaappareita.
Kokemukseni mukaan jokainen yhtiö on ennen pitkään vallattavissa, kunhan valtaajalla on riittävästi pääomaa ja taitoa. Vaikka useiden yhtiöiden yhtiöjärjestykseen sisältyy Vehviläisen mainitsema osakkeiden lunastusmahdollisuus, sen käytössä tulevat vastaan usein monet seikat, muun muassa lunastusrahan riittävyys.
Omaa lehtikonserniaan rakentaessaan ”nurkkasi” Alma Media voimallisesti myös oululaista Kalevaa, jolta loppuivat yhtiöjärjestyksen vaatimat lunastusrahat. Niinpä Kaleva joutui ja halusi suojautua muilla keinoilla. Sitä auttoi sekin, että Alma tuli tunnontuskiin ja vetäytyi hankkeesta.
Maakuntalehtien kilpailuasema on aika merkillinen. Niille ei ole ollut kunnollisia vaihtoehtoja. Mutta tilanne näyttää olevan muuttumassa nykyisen tietotekniikan ansiosta. Alalletulokynnys on madaltunut. Verkkolehti tulee, mutta Kaleva ja Alma suunnittelevat suuria painokoneinvestointeja. Taitavat kaivaa omaa hautaansa!
Pasi Asikainen
Entinen ”kasinotalouden korppikotka”
Asikaiselle edellisen johdosta
Kiitos Pasi Asikaiselle terävistä kommenteista. Ajallinen täsmennys on paikallaan. Kertoessani yhtiöiden osingonjaosta ja niiden tilanteesta tarkoitin lähinnä 2000-lukua. Kasinotalousvuosina ja vähän myöhemminkin asianlaita oli pitkälle sellainen kuin Asikainen sanoo.
Maakunnallisen lehtitalon suoran valtauksen helppoudesta olen eri mieltä.
1980-luvulla valtaajan tehtävä oli yhtä simppeli kuin ketulla flamingotarhassa, mutta nyt matka nurkkaamisesta onnistuneeseen vyörytykseen on pitempi. Puolustus medialinnakkeissa on selvästi tehokkaammin järjestetty ja omistus sitoutuneempaa.
Verkkosanomalehdestä painetun sanomalehden todellisena kilpailijana on vielä vaikea vakuuttua. Esimerkiksi Uusi Suomi teki viime vuonna 275 000 euron liikevaihdolla tappiota 646 000 euroa.
Pääomistaja Niklas Herlin kertoo lehdessään, kuinka hän on tilanteesta johtuen ”jeesaillut Uutta Suomea ihan käteisellä rahalla”.
Pekka Vehviläinen

