Hankala välikäsi

Avun entinen toimittaja, kirjailija Juha Itkonen halusi tehdä jutun jalkapalloilija Sami Hyypiästä. Yritys tyssäsi ensimmäiseen puheluun.

”Näille ei jumalauta soitella. Nämä ovat niin isoja tähtiä”, Itkoselle silloin tuntematon mies rähisi puhelimessa.

Itkonen oli lähdössä Liverpooliin ja Lontooseen tapaamaan Hyypiää ja kahta muuta suomalaispelaajaa. Hän oli saanut kontakteiltaan Hyypiän matkapuhelinnumeron ja jätti tämän vastaajaan soittopyynnön.

Hetken päästä puhelin soi, mutta soittaja ei ollut Hyypiä vaan Suomen Palloliiton tiedotuspäällikkö Timo Waldén. Hän huusi, että Suomen maajoukkueen pelaajille ei ilman hänen lupaansa soitella. Hän kun on Hyypiän ystävä ja media-asioiden hoitaja.

”Hän kuulosti todella aggressiiviselta. Olin ihmeissäni, koska en tuntenut urheilukuvioita lainkaan. Olihan se puhuttelu aika kohtuuton, koska olin vain jättänyt viestin jalkapalloilijan puhelimeen”, Itkonen muistelee tapausta.

Waldén asetti jutunteolle niin tiukat raamit, että juttu Hyypiästä jäi lopulta tekemättä. Sen sijaan Itkonen matkusti Lontooseen ja teki ilman välikäsiä jutut Mikael Forssellista ja Jonatan Johanssonista.

Waldén itse sen sijaan kirjoitti Hyypiästä jutun, joka julkaistiin Avussa kuudella aukeamalla pari vuotta myöhemmin.

Itkosen tapauksesta on jo vuosia, mutta monen jalkapallosta kirjoittavan toimittajan arki on edelleen samanlaista. Kaikki maajoukkuepelaajien haastattelupyynnöt menevät Waldénin kautta. Hän voi yksin päättää, kuka saa haastattelun – kunhan ensin kertoo Waldénille jutun aiheen. Sekään ei vielä takaa haastattelun saamista, ja itse aihekin saattaa lipsahtaa kilpailijalle.

”On sattunut tapauksia, joissa on ollut uutisentynkää ja toimittaja on yrittänyt saada pelaajaa kiinni Waldénin kautta. Hetken päästä Waldénin oma firma on tehnyt samasta pelaajasta haastattelun ja samanhenkisen uutisen”, eräs nimettömänä pysyttelevä toimittaja sanoo.

Waldén on Suomen pienten jalkapallopiirien ehkäpä ristiriitaisin henkilö. Ainakin toimittajia hänen portinvartijan roolinsa pännii. Waldén on samaan aikaan Palloliiton osa-aikainen tiedottaja ja jalkapallosta kirjoittava freelancetoimittaja. Lisäksi hän on viestintäyrittäjä.

Hän vastaa maajoukkueen tiedottamisesta ja pelaajien mediakontakteista silloin, kun maajoukkue on koolla. Hän on myös monen ulkomailla pelaavan tai pelanneen menestyneen pelaajan asioidenhoitaja. Hänen tallissaan ovat Hyypiän lisäksi esimerkiksi Jari Litmanen ja Petri Pasanen.

Toimittajia hänen touhunsa eivät miellytä.

”Hän käyttää asemaansa väärin. Ei haittaisi mitään, jos hän olisi joko tiedottaja tai toimittaja-yrittäjä. Mutta nyt hän istuu molemmilla tuoleilla ja syöttää juttuja oman firmansa kautta tiedotusvälineisiin. Se rikkoo kaikkia journalismin alkeissääntöjä”, sanoo urheilusta kirjoittava Avun toimittaja Susanna Luikku.

Luikku sanoo ottaneensa Waldénin kanssa yhteen niin monta kertaa, että uskaltaa esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.

”Ei ole mitään menetettävää, eivätkä asiat muutu selän takana jupisemalla”, hän naurahtaa.

Monella toimittajalla on paljonkin menetettävää, kuten maajoukkuepelaajien haastattelut. Siksi moni esiintyy tässä jutussa vain nimettömänä.

”Waldénin viestintämafia on hiertänyt alaa jo vuosia. Hän voi tehdä juttuja, joita muut toimittajat eivät voi. Hänellä on kaikki maajoukkuepelaajat näpeissään, joten hän voi yksinvaltaisesti päättää, kuka saa haastattelun ja kuka ei”, eräs toimittaja sanoo.

Waldén myy oman firmansa TW Krotuksen kautta juttuja kotimaan eri jalkapallosarjoista ja suomalaispelaajien kommentteja eurokentiltä Veikkaajalle, Ilta-Sanomille, STT:lle ja MTV3:lle sekä Palloliiton ja Veikkausliigan omiin julkaisuihin ja verkkosivuille. Juttuja kirjoittavat hänen yrityksensä palkkalistoilla olevat freelancetoimittajat. Kaikki hänen työntekijänsä ovat taustaltaan entisiä pelaajia – eivät toimittajia.

Ihan pikkubisneksestä ei ole kysymys. Viime kesänä kaupparekisteriin toimitettujen tilinpäätöstietojen mukaan TW Krotuksen liikevaihto on noin 730 000 euroa. Noin kolmannes liikevaihdosta koostuu mediasisällön myymisestä tiedotusvälineille.

Loput liikevaihdosta koostuu muun muassa erilaisten tapahtumien järjestämisestä ja tv-konsultoinnista. Liikevoittoa yhtiö teki viime vuonna yli 160 000 euroa.

Waldén sanoo itse vähentäneensä kirjoittamista ”hygieniasyistä”. Samasta syystä hän ei enää laskuta Palloliittoa yrityksensä kautta vaan yksityishenkilönä.

Urheilutoimittajat ovat epävirallisesti kysyneet Palloliitolta Waldénin toimenkuvasta. Liiton edellinen puheenjohtaja Pekka Hämäläinen ei nähnyt asiassa ongelmia. Nykyinen puheenjohtaja Sauli Niinistö ei halua ottaa asiaan julkisesti kantaa.

Waldén on erittäin taitava julkisuuspelin pelaaja. Hän miettii tarkasti, kenelle vuotaa tietojaan. Esimerkiksi uutinen maalivahti Antti Niemen maajoukkueuran päättymisestä oli ensimmäisenä Ilta-Sanomissa. Jutussa ei mainittu kirjoittajaa. Erään toimittajan mukaan on selvää, että uutinen on peräisin Waldénilta. Uutisen kohde eli Antti Niemi oli jo tuolloin TW Krotuksen osakas ja työntekijä.

Urheilutoimittajien liiton puheenjohtaja Heikki Miettinen pitää Waldénin asemaa vakavana epäkohtana suomalaisessa urheilujournalismissa. Missään muussa lajissa hän ei ole törmännyt vastavaan. Ei edes jääkiekossa, joka on Suomessa huomattavasti jalkapalloa suurempi ja ammattimaisemmin organisoitu laji.

”Palloliiton olisi päätettävä, onko sillä ammattimainen tiedottaja vai tiedottaja, joka myy tietojaan valikoidusti eteenpäin. Ei ole journalismin pelisääntöjen mukaista, että jotkut saavat tietoja tällä tavalla”, Miettinen sanoo.

Susanna Luikku muistuttaa, että Waldénin portinvartijan rooli pelaajien ja toimittajien välissä ei ole urheilujournalismille eikä edes suomalaiselle jalkapallolle eduksi. Hän arvioi, että Waldénin toimet ovat jopa tukahduttaneet toimittajien intoa tehdä juttuja jalkapallosta.

”Useimmat lukijat ovat kiinnostuneita henkilöistä, jotka myös lisäävät koko lajin tunnettuutta. Mutta miten toimittaja voi tehdä kiinnostavia juttuja, jos hän ei voi luoda normaalisti omalla työllään ja persoonallaan hyviä suhteita pelaajiin? On turha huudella ’jalkapalloyhteiskunnan’ ja suuremman yleisön kiinnostuksen perään, jos vain lajiuskovaiset tekevät juttuja toisille lajiuskovaisille. Eivät ne jutut ainakaan meidän 700 000 lukijaamme kiinnosta.”

Journalistin haastattelemat toimittajat väittävät, että Waldén myös opastaa nuoria pelaajia olemaan antamatta puhelinnumeroitaan toimittajille. Waldén kiistää väitteet. Hänen mukaansa osa pelaajista kieltää numeroiden antamisen. Hän sanoo vain kunnioittavansa pelaajien toiveita. Myös jokainen haastattelupyyntö menee eteenpäin.

”Olen vain iloinen, jos jalkapallosta kirjoitetaan. Pyrin aina auttamaan toimittajia”, Waldén sanoo.

Tästä työstä toimittajat kiittelevätkin Waldénia. Walden kertoo saavansa hyvin paljon haastattelupyyntöjä, joiden aiheena ovat pelaajien taustat ja perheasiat. Hän ymmärtää, että toimittajat turhautuvat, jos eivät saa haluamiaan haastatteluita.

”Mutta kaikki pelaajat eivät halua kertoa yksityiselämästään. Sitä päätöstä minun täytyy kunnioittaa”, Waldén sanoo.