Keskisuomalainen tiukensi linjaansa nimensuojassa

Keskisuomalainen julkaisi jouluaattona 2009 uutisessaan käräjäoikeudessa tuomitun henkilön nimen, vaikka tekijä sai rikoksesta vain vuoden ja neljän kuukautta vankeutta. Lehdet eivät yleensä julkaise tekijän nimeä, jos hänen tuomionsa on alle kaksi vuotta vankeutta. Periaate on kirjattu monen mediatalon sisäisiin ohjeisiin.

JSN antoi Keskisuomalaiselle maaliskuussa yllättäen vapauttavan päätöksen, joka poikkesi neuvoston aiemmasta linjasta. Päätös on tulkittu nimensuojaa koskevaksi lievennykseksi.

Jyväskylän käräjäoikeus istui uutisen kohteena olevan oikeusjutun suljetuin ovin ja julisti tuomion salaiseksi. Rikoksen yksityiskohdat eivät ole ulkopuolisten tiedossa. Tämä kuitenkin tiedetään: huonokuntoinen uhri makasi maassa avuttomana ja päänsä loukanneena. Ilmeisesti hänen lasiinsa oli pantu aiemmin ravintolassa tyrmäystippoja. Paikalle osunut mies lupasi odottaa ambulanssin tuloa uhrin luona, mutta veikin tämän kotiinsa ja käytti tätä hyväkseen.

Käräjäoikeus tuomitsi miehen vapaudenriistosta, pelastustoimen laiminlyönnistä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kunnianloukkauksesta vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. 10 000 euron korvaus tilapäisestä haitasta kielii teon vakavista seurauksista.

Keskisuomalainen uutisoi rangaistuksesta ja kertoi tekijän nimen. Tekijän valtuuttama henkilö kanteli nimen julkaisemisesta JSN:lle.

Valmisteleva sihteeri Ilkka Vänttinen ja puheenjohtaja Risto Uimonen esittivät lehdelle langettavaa päätöstä vedoten tekijän asemaan tavallisena ihmisenä, jolla ei ole rikostaustaa. Teko oli toki kohtalaisen vakava ja tuomio julkinen, mutta valmistelijat tukeutuvat Journalistin ohjeiden lisäksi neuvoston vuoden 1982 periaatelausumaan sekä aiempiin päätöksiin.

Muut JSN:n jäsenet olivat eri mieltä. Risto Uimonen jätti äänestämättä yksituumaista enemmistöä vastaan.

Keskisuomalainen perusteli ratkaisuaan toteamalla, että se on kategorisesti julkaissut tuomittujen nimet, kun tuomio on ollut vähintään vuosi ehdotonta vankeutta. Keskisuomalaisen rima on ollut selvästi alempana kuin yleensä toimituksissa, joissa tavallisen kansalaisen nimi on julkistettu harvoin alle kahden vuoden tuomiosta. Pitemmistäkin tuomioista on kerrottu tuomitun anonymiteettiä varjellen.

Moni ehti jo epäillä, että Keskisuomalainen saa JSN:n tuella seuraajia, kun toimitukset ryhtyvät kertomaan tuomittujen nimiä entistä pienempien rangaistusten yhteydessä. Niin ei näytä käyneen. Sen sijaan Keskisuomalainen nosti tämän vuoden alusta oman nimensuojansa rajan kahteen vuoteen.

”Riman nostaminen ei johdu tästä kantelusta, vaan syyt ovat muualla”, sanoo Keskisuomalainen päätoimittaja Pekka Mervola.

”Tulimme lähemmäksi muiden toimitusten käytäntöä, vaikka kategorisuudesta ei kyllä tingitä eikä eri harkintaa käytetä kuin lähinnä uhrien suojelemiseksi. Rikoshan on uutinen. Yhteisöllä on täysi oikeus tietää vakavan rikoksen tekijä.”

Tutkijatohtori Päivi Tiilikan mielestä JSN:n tehtävä oli ongelmallinen. Vuoden 1982 periaatelausuma nimensuojasta ja vanhoihin Journalistin ohjeisiin perustunut päätösten linja ovat ristiriitaisia 2000-luvun julkisuusintressiä korostavien uusien ohjeiden kanssa.

”Aiemmin nimen salaaminen oli peruslinja, josta poikettiin vain erityisestä syystä. Nyt ohjeiden lähtökohta onkin julkisuus, ellei nimen salaamiselle ole poikkeuksellista syytä. Ja kun painotat toista linjaa, toinen väistyy. Ehkä uusi periaatelausuma selventäisi tilannetta.”

Tiilikan mielestä on journalismieettisesti kestävää, ettei nimiä julkaista kategorisesti tuomion mitan mukaan. Tekijät, olosuhteet ja rikoksen vakavuusasteet sekä tekijän asema vaihtelevat paljon.

”Verkkojulkaiseminen korostaa harkinnan tärkeyttä. Muualla rikokset ja velatkin vanhenevat, mutta vanhasta rikosuutisesta nimen voi googlettaa aina. Se voi vaikeuttaa tekijän sopeutumista yhteiskuntaan ja vaikkapa työnsaantia.”

JSN perusteli Keskisuomalaisen nimenjulkaisua myös sillä, että se saattoi edistää yleistä lainkuuliaisuutta ja turvallisuudentunnetta.

Tiilikka miettii, ajatteleeko rikosta tekevä tosiaan ensimmäiseksi, tuleeko nimi maakuntalehteen. Turvallisuudentunteesta hän huomauttaa, että tapauksen nimeltä mainittu, mutta ulkonäöltään tuntematon tekijä odottelee nyt hovioikeuden käsittelyä vapaana.

”Siitäkö tulee muille turvallinen olo?”, Päivi Tiilikka kysyy.