Naisilla ei ole intoa ylöspäin
Naiset vierastavat sanomalehden päätoimittajan virkaa, koska eivät halua pelata miesten säännöillä, sanoo aihetta tutkinut toimittaja Elina Lappalainen.
 Miesten peliä. Naisia kiinnostaa journalismi, ei ura uran takia, Elina Lappalainen sanoo. |
Suomessa ilmestyy 31 seitsenpäiväistä sanomalehteä. Vuosina 2006 – 2009 yli kaksi kolmasosaa niistä vaihtoi päätoimittajaansa, mutta naisia toimitusten ylimmässä johdossa on yhtä vähän kuin 1900-luvun alussa: yksi. Vinouman syyksi on esitetty miespuolisten valitsijoiden yksisilmäisyyttä. Mutta onko se koko totuus?
Toimittaja Elina Lappalainen selvitti gradussaan, kuinka naispäälliköt näkevät päätoimittajuuden ja sukupuolen vaikutukset omaan uraansa. Ja miten he perustelevat sen, että vain yksi nainen on seitsenpäiväisen sanomalehden vastaavana päätoimittajana.
Haastateltavina oli sanomalehtien entisiä ja nykyisiä naispäätoimittajia sekä hallituksen puheenjohtajia niistä lehtiyhtiöistä, jotka ovat rekrytoineet uusia päätoimittajia.
Haastatteluissa selvisi, että naiset ovat haluttomia hakemaan sanomalehtien päätoimittajien paikkoja. Joihinkin tehtäviin naisilta oli jopa pyydetty hakemuksia, mutta tuloksetta.
”Monen naispäällikön vastauksessa korostuu se, miksi houkuttelukaan ei tehoa. He kokevat sanomalehden päätoimittajuuden miehiseksi rooliksi. Sen nykyinen status, miehisiksi mielletyt valtapelit ja hierarkinen esimiesasema sekä ura uran vuoksi eivät naisia kiinnosta. Toimittajuus ja journalismi taas koetaan kutsumukseksi, joka motivoi. Minusta tätä viestiä tulkitessa ei saa unohtaa, että jokainen päätoimittaja kuitenkin luo oman roolinsa.”
”Uran rakentamisessa sukupuolten välinen ero näkyy siinä, että miehet liikkuvat tehtävien perässä pitkin maata, mutta naiset etenevät yleensä samassa toimituksessa. Jos ei hae kannuksia muualta, omassa talossa katto voikin tulla ennen pitkää vastaan”, Elina Lappalainen sanoo.
Useat naispäälliköt epäilivät pätevyyttään sellaisessa päätoimittajan tehtävässä, johon liittyy myös toimitusjohtajuus ja talousvastuu. Miehet eivät ole kokeneet tätä yhdistelmää ongelmaksi.
”Kyllä näihinkin tehtäviin voi kasvaa. Eivät miehetkään niihin aina ole valmiita”, Lappalainen sanoo.
Lehtiyhtiöiden johto kertoi, että naisia halutaan päätoimittajiksi myös imagosyistä. Naispäälliköt puolestaan sanovat, ettei edustusrooli tai nouseminen päätoimittajaksi kiintiönaisena kiinnosta.
”Tästä maasta löytyy erittäin päteviä naispäätoimittajia ilman minkäänlaista kiintiöajatteluakin. Hallituskiintiöt ovat eri asia. Naiset karsastavat sitä, että valtaosa sanomalehtien hallitusten jäsenistä on miehiä. Sehän tarkoittaa myös sitä, että miesten valitseminen jatkuu. Ja onko moittiva lehtikirjoittelu pörssiyhtiöiden hallitusten miesvaltaisuudesta uskottavaa, jos oman alan tilanne on tämä? Sanomalehtien esimiestehtävissä on paljon naisia, mutta päätoimittajatasolla tulevat vastaan nimittäjät ja miesverkostot”, Lappalainen toteaa.
Hänen mielestään naisten tietä päätoimittajauuteen ei pidä tasoitella selityksillä naisten erilaisuudesta eikä myöskään sukupuolen kieltämisellä eli sukupuolineutraalisuudella, joka vain kätkee toimituskulttuurien epätasaisia valtasuhteita.
”Kestävä peruste sille, miksi toimituksissa pitää olla naisjohtajia, on oikeudenmukaisuus. Se on itseisarvo. Jos halutaan, että sanomalehtien tekeminen ja sisältö ovat monimuotoisia, organisaatioissa olevia esteitä pitää poistaa, naisia kannustaa ja naisten täytyy verkostoitua. Naisten pitäisi päästä asenteista ja rooleista, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan”, Elina Lappalainen sanoo.
Tästä on kyse
Tekijä: Elina Lappalainen on Helsingin Sanomien taloustoimittaja, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Suomen Lehdistössä, Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa.
Tutkimus: ”Naisia toimituksen äijäkerrokseen – sukupuolidiskurssin rakentuminen naispäälliköiden käsityksissä sanomalehtien naispäätoimittajien puuttumisesta”. Journalistiikan pro gradu, Jyväskylän yliopisto 2010.
”Aika oudolta vaikuttaa”
Päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen hämmästelee sanomalehtien päätoimittajien sukupuolijakaumaa:
”Aika oudolta vaikuttaa. Naisilla on tietoa, taitoa ja koulutusta siinä missä miehilläkin. Journalistin tulee tietää ihmisten elämästä, arjesta ja juhlasta, murheista ja iloista. Naisilla on siitä hyvää tietoa ja miehillä on siitä hyvää tietoa. Viisas kustantaja hyödyntää tätä kaikkea.”
Aller Median Koti ja Keittiö -lehteä johtava Hämäläinen on Aikakauslehtien päätoimittajien yhdistyksen APY:n puheenjohtaja. Sen 240 jäsenestä yli 60 prosenttia on naisia. Jakauma ei selity vain sillä, että merkittävä osa lehdistä on suunnattu naisille.
Hämäläisen mukaan aikakauslehtien päällikkövalinnoissa sukupuoli ei yleensä ole määräävä tekijä, vaikka sukupuolisidonnaiset asenteet vaikuttavat yhä piilevästi monissa naisten ja miesten työrooleissa. Varsinkin taloutta, politiikkaa ja urheilua pidetään usein perinteisesti miehille ja miespäälliköille kuuluvina – tosin vähemmän kuin ennen.
”Mikä ihmiselämässä menee niin suurten aiheiden kuten terveyden, asumisen, koulutuksen tai sosiaalipolitiikan ohi? Toimituksissamme niistä tehdään joka päivä suurta ammattitaitoa vaativaa journalismia, joka ei tietenkään ole tekijän sukupuolesta kiinni.”
Aikakauslehtien naispäälliköissä talousja tulosvastuu eivät herätä kauhukuvia. Ne ovat osa normaalia työntekoa, ja varsinkin kaupallisissa julkaisuissa ne kuuluvat nykyään tavalla tai toisella kaikille. Aiemmin avattiin myyntilukuja, nyt myös tulosta ja kustannuksia. Toimituspäällikkötasokin on avustajien työtä ostaessaan kantanut budjettivastuuta iät päivät.
”Olen kokenut, ettei talous edes ole haastavinta. Raha on selkeämpi juttu kuin ihmiset.”
Johtajuutta päätoimittaja ei voi väistää:
”Jokaista lehdenteon yksityiskohtaa ei tarvitse hallita pilkulleen, mutta työhon kuuluvat toimituksen resurssien hoitaminen, verkostoituminen, lehden edustaminen sekä jatkuva yhteistyö markkinoinnin ja myynnin kanssa”, Hämäläinen sanoo.
”Kustantajat arvostavat journalistista osaamista. Toimitus-, julkaisujohtajiksi nousee jatkuvasti naisia, joilla on journalistitaustaa aikakauslehdistä. Samalla lailla sanomalehtien naispäälliköillä on varmasti vahvaa osaamista, jolla pitäisi uskaltaa hakea isompiakin tehtäviä.”
