Raha ratkaisee
 Kirjoittaja on radiotoimittaja. |
Julkinen palvelu ja hyvinvointiyhteiskunta ovat juhlapuheiden hyllyvää höttöä. Niistä puhutaan ylevästi, mutta kun kuvetta pitäisi kaivaa ja lyödä rahat pöytään, syntyy syvä hiljaisuus.
En tiedä, mitä julkinen palvelu ohjelmatoiminnassa käytännössä tarkoittaa, mutta toivon, että joku tietää ja osaa konkreettisesti määritellä sen, mitä tässä maassa edellytetään veronmaksajien omistamalta medialta.
Jääkiekon MM-kisat eivät ole julkisen palvelun ohjelmatarjontaa, mutta tangomarkkinat ovat. Markkinat tulivat kaupalliselta kanavalta ja jääkiekko menee sinne. Jääkiekko ja tangomissien valinta ovat aivan eri hintaluokan ohjelmia, mutta kyse ei ole vain rahasta vaan myös ohjelmapolitiikasta.
En katso paljon urheilua. Enkä katsonut yhtään lätkämatsia. Olen kuitenkin huolissani säästöperiaatteesta. Synnyttääkö mikään muu niin paljon yhteisöllisyyttä kuin penkkiurheilu. Jääkiekko on suomalaisille pyhä asia. Jääkiekko aiheuttaa joukkosurun tai -riemun, lähetetään se miltä kanavalta tahansa. Ehkä Ylellä on varaa menettää miljoonayleisö ja erityisesti nuoret.
Nyt lähti lätkä, jonka televisiointioikeudet maksavat maltaita. Tiputetaanko seuraavaksi ohjelmatarjonnasta klassinen musiikki vai hidas journalismi? Uuden tiedon hankkiminen on hidasta ja työlästä, ja joskus toimittaja joutuu harhateille. Se on siis yksinkertaisesti kallista.
Yhdysvalloissa on syntynyt journalismin uusi rahoitusmuoto: joukkorahoitus. Ihmiset maksavat muutaman dollarin toimittajalle, joka lähtee vaikka Afganistaniin. Pienistä puroista kertyy kohtuullinen summa. Ihmiset perustelevat toimintaansa sillä, että he haluavat puolustaa journalismia.
Tehokkuusajattelu mediayhtiössä ei aina tuota sitä, mitä yleisö haluaa. Teollinen tuotanto sopii huonosti media- ja kulttuuribisnekseen. Onnistuminen on aina yhdistelmä sattumaa ja ammattitaitoa.
Ylellä on onnellinen asema muihin mediayhtiöihin verrattuna. Sen ei tarvitse välittää makkara- tai meikkimainoksista eikä sen tarvitse myydä katsojia tai kuulijoita mainostajille. Julkkiksia jahtaavan journalismin maailmassa Ylellä on mahdollisuus tehdä jotain aivan muuta. Kun leikataan kallista ohjelmatuotantoa, syntyy nopeasti säästöjä, mutta onko jäljelle jäävä tuotanto sitä, mitä julkiselta palvelulta odotetaan? Yle on markkinoista, mutta ei omista virheistään riippumaton.
