Kiertolaiset

Kello soi 4.45 toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna. Taivas on harmaa ja Jyväskylän keskusta tyhjä. Parin viikon takaisista helteistä ei ole tietoakaan.

Tänään tehdään Jyväskylässä Ylen TV1:n Kesäkirppiksen viidettä jaksoa. Kyseessä on kesän aikana yhdeksällä eri paikkakunnalla ulkokirpputoreja kiertävä sarja, jonka innoittajana on aikaisemmin suorana lauantaiaamuisin lähetetty Kirppis.

Kymmenen minuuttia yli kuusi Ylen kuvausryhmä saapuu Jyväskylän keskustan Sepänaukiolle, missä parin tunnin päästä pitäisi olla täysi kirpputoritohina päällä.

”Hotelliaamiainen, suihku, ja sitten värjöttelemään. Kylmä on, ja tiedän, että täällä on paljon odottelua. Mutta se ei oikeastaan tunnu pahalta, koska koko ajan voi ainakin tehdä töitä päässään”, sanoo Kesäkirppiksen juontaja, toimittaja Turkka Huhtala.

Kesäkirppiksen kuvausryhmään kuuluu 16 henkilöä, ulkotuotantoauto, kalusteauto, kaksi henkilökuljetusautoa ja rekvisiittana toimiva pieni asuntovaunu.

”Kesäohjelman teko ei sinänsä eroa mitenkään muiden ohjelmien teosta. Samalla vakavuudella sitä tehdään, ja aika raskaalla kalustolla ollaan liikkeellä. Lappeenrannassa Heikki Hietamiehen puoliso hämmästeli, että mitä me teemme näin monella autolla. Hekin ovat olleet monessa ohjelmassa mukana, ja niitä kyllä tehdään aika kevyestikin”, ohjelman tuottaja Tarja Korhonen toteaa.

”Hotellissa kun katsoo, kuinka monta ihmistä on pöydän ääressä, joukko tuntuu isolta. Mutta kun aletaan töihin, toimituksellista henkilökuntaa tarvittaisiin ainakin yksi ihminen lisää”, Huhtala kommentoi.

Työpäivä alkaa kuvausaikataulun mukaan kello kuusi. Ensin rakennetaan ääni sekä kuvauspaikat. Parin tunnin päästä ollaan valmiita kuvaamaan.

”Aikaista tämä on, mutta tuotantotiimi on niin kokenutta väkeä, että hehän heräävät ihan mihin aikaan vain ja seisovat vaikka päällään, että homma toimii”, Korhonen kehuu.

Edellisenä päivänä ohjelmaa kuvattiin Keuruulla, missä sateen uhka oli säikäyttänyt muutamia myyjiä. Tuottajaa sade vähän huolestuttaa.

”Meillä ei ole kunnon ohjelmaa, jos ei ole myyjiä.”

Myyjäpulan takia ohjelman Tyylivieras-osio päätetään tänään tehdä toisella kirpputorilla. Kirpputori- ja vaatetusalan asiantuntijan ja ohjelman toisen juontajan, vaatesuunnittelija Aija Rouhiaisen pitää pystyä löytämään tyylivieraalle asukokonaisuus kirpputorilta.

”Yhdistän vaatetusalan koulutuksen ja kirpputorikokemuksen ja yritän löytää kunkin ohjelman ihmiselle ihan oikean tyylin ja uskottavia, käytettäviä vaatteita. Tätä kautta voi herättää kirpputori-innostusta katsojissakin”, Rouhiainen sanoo.

Hetken googlettamisen jälkeen löytyy vaihtoehtoinen kirpputori. Paikka aukeaa vasta puolilta päivin, joten ylitöiksi menee tämäkin sunnuntai, ainakin osalla kuvausryhmästä.

”Ylitöitä on kertynyt, mutta olen seonnut jo laskuissa. Tämä projekti on ollut todella työläs”, Huhtala kertoo.

Asettelua. Tuottaja Tarja Korhonen, Turkka Huhtala ja vieras Sinuhe Wallinheimo tarkistavat, että kaikki on kohdallaan.

Kello 7.30 paikalle saapuu lisää myyjiä. Samalla tulevat myös ensimmäiset sadepisarat, ja kuvausalueelle pystytetään jättimäinen sateenvarjo.

Vaihteleva kesäsää ja puuttuvat myyjät eivät kuitenkaan ole päivän ainoa huolenaihe. Vähän ennen kymmentä tiimi huomaa, ettei ääni ole kuvatessa tallentunut ollenkaan.

Purkissa ovat muun muassa jo alkujuonto sekä Turkan aamukahvittelu ohjelman vieraan, ex-jääkiekkoilija Sinuhe Wallinheimon kanssa. Kaikki menee nyt uusiksi.

”Näin käy paremmissakin piireissä. Tuntuu, ettei kunnon tuotantoon ole päästy tänään ollenkaan”, Korhonen naurahtaa.

Yleläiset eivät kuitenkaan ota mokaa turhan vakavasti. Kävi miten kävi, sen mukaan eletään.

”Minulle tämä kaikki on tosi mielenkiintoista. En ole kovin kärsimätön, en pitkästy enkä turhaudu. Itse asiassa tämä on aika mukavaakin”, Huhtala pohtii.

”Tätähän kesäohjelman teolta odotetaankin, että se on myrskyä, puhjenneita renkaita ja teknisiä ongelmia. Olemme olojen armoilla, ja se näkyy. Mutta kuitenkin teemme työn ammattimaisesti loppuun saakka. Kenelläkään ei mene sormi suuhun.”

Onneksi uudelleennauhoituksesta seuraa hyvääkin. Sää on parantunut huomattavasti. Hanskoja ja sinisiä lämpötakkeja ei enää tarvita. Aurinko ja kirkas taivas näkyvät pilvien lomasta.

”Kolmen ensimmäisen nauhoituskerran aikana sää oli helteinen. Nyt on toisin. Suomen kesäsää vaihtelee”, Rouhiainen sanoo.

”Tänään pääsimme testaamaan tiimin oikeaa kenttäkuntoa. Televisiosta nähdään, miten virheet vaikuttavat ohjelmaan. Se on aika armotonta”, Huhtala miettii.

Kesäkirppiksen juontajat ovat päätyneet tv-työhön eri reittejä.

Turkka Huhtala ei kuitenkaan usko sattuman ajaneen häntä kameran eteen.

”Olen narsisti siinä mielessä, että jo lapsuudenajan valokuvissa olin aina linssiluteena. Myöhemmin olen myös soittanut rockia ja ollut teatterissa. Tällaisilla taipumuksilla on selvä vaikutus, eikä sitä saa itseltään kieltää.”

Kesäkirppikseen Huhtala pääsi, kun häntä pyydettiin koekuvauksiin. Hän on aiemmin työskennellyt ohjelman tuottajan kanssa Kuningaskuluttajassa.

”Me olimme Tarjan kanssa viereisissä työhuoneissa. Hän tietää, miten teen töitä ja tuntee minut muutenkin. Eli kuten usein työelämässä, työpaikka on suhteista kiinni.”

Ohjelmanteko on pitkälti vastannut Huhtalan odotuksia.

”Se mistä ehkä yllätyin lähtiessäni juontajaksi, oli että kuvittelin itseni puhuvaksi nukeksi. Mutta joudunkin oikeasti toimittamaan inserttejä ja käsikirjoittamaan nopeasti uusia osia paikan päällä – totta kai kai tuottajan ja ohjaajan ja muiden toimittajien avustuksella.”

Rouhiainen tuli alunperin Ylen puvustamoon palkattomaan harjoitteluun vuonna 1992. Kirppikseen hän päätyi juontajaksi ”päästyään oikeiden ihmisten kanssa puheisiin”.

”On aika sattumaa, että olen päätynyt televisioon töihin. Sain jalkani oven väliin puvustamon puolelle. Töitä riitti, joten minun ei tarvinnut hakeutua muualle. Sitten pyydettiin tekemään inserttejä. Olin kuitenkin koko ajan miettinyt, että kameran eteen en ainakaan mene. Seuraavaksi ajattelin, että en sentään tee suoraa lähetystä. Lopulta se meni siihenkin.”

Palaute kuvauspaikoilla on ohjelmantekijöiden mukaan pääasiassa positiivista. Vastaanotto vaihtelee paikkakunnittain.

”Lahdessa meihin ei kiinnitetty mitään huomiota, mutta Keuruulla sanoivat, että ihanaa että tulette tänne”, Huhtala sanoo.

”Varsinkin tv-työssä Yleisradiossa – jota on viime aikoina rusikoitu – huomaan hakevani hyväksyntää tälle työlle.

Keuruulla tuntui, että nyt tehdään oikeasti ohjelmaa suomalaisille ja lupamaksajille vastinetta. Me saamme olla täällä ja meidät halutaan tänne. Helsingissä ei välttämättä aina ole sama tunne.”

Kello 12 kuvaukset on Sepänaukiolla kuvattu. Tavarat on pakattu autoon ja tuotantotiimi on lounaalla lähikahvilassa. Aurinko paistaa, ja iltapäivällä suunnataan taas kohti Pasilaa.