Mikä häiriö päällystakista?
Tuomo Pietiläinen avasi jälleen keskustelun yritysten tiedottajien roolista (Journalisti 11/2010). Tuomo on toistuvasti valitellut sitä, että yritysten toimitusjohtajien haastattelutilanteissa läsnä voi roikkua yrityksen tiedottaja. Jutussaan hän kertoi jonkun politiikan toimittajan ihmetelleen sitä, että pörssin toimitusjohtajan puhelinhaastattelussa linjoilla oli roikkunut myös pörssin tiedottaja ”päällystakkina”.
Tästä asiasta on taloustoimittajien parissa järjestetty muutama vuosi sitten oikein kyselytutkimuskin.
En ymmärrä, mitä häiriötä siitä on haastattelua tekevälle toimittajalle. Ainakin se antaa sen lisätiedon, jo ennen ensimmäistä kysymystä, että haastateltava tuntee itsensä epävarmaksi. Ajatus, että tiedottajat ovat päällystakkeina estämässä toimitusjohtajia lipsauttamatta skuuppeja viisaille tutkiville toimittajille, on lapsellinen. Tutkivassa toimittamisessa vanha sääntö on: follow the money. Tiedottajan ja toimitusjohtajan valtasuhteiden selvittämiseksi riittää sen tarkastaminen, kumman vuosipalkka on 400 000 euroa ja kumpi jää alle 100 000 euron.
Voi myös olla, että varovainen yritysjohtaja haluaa toisen todistajan tai oman nauhoituksen siitä, mitä haastattelussa todella sanotaan. Radio- ja televisiohaastatteluissa sanottu on yleensä ajettava nauhalta sellaisenaan. Lehtihaastatteluissa kaikki toimittajat eivät edes nauhoita sanottua.
Valtaosa tapaamistani tiedottajista ei ole pelottavia harmaita eminenssejä. He ovat lähinnä huolissaan siitä, onko solmio suorassa ja onko toimitusjohtaja edustavan näköinen. Toisessa tapauksessa läsnä voi olla myös talousjohtaja, joka kertoo tarkat ja oikeat luvut, joita elämää isompia strategioita kaavaileva pääjohtaja ei jaksa pitää mielessään.
Kunnon haastattelun tekeminen ilman toimittajan asettamia ehtoja siitä, kuinka paljon yhtiön väkeä saa olla läsnä tässä toimittajalle pyhitetyssä hetkessä, voisi olla yksi ammattitaidon mittareista.
Tuomo päivittelee viestintäväen roolia toteamalla, että viestintäpäälliköiden taito kieputtaa ikävätkin asiat positiivisiksi uutisiksi on nykyään johtanut siihen, että heitä kutsutaan Spin Doctoreiksi. Ei tämä ole yritysmaailmasta lähtenyt kavaluus. Spin Doctorit ovat alkujaan politiikan eikä yritysmaailman puolelta ja termi puhumattakaan itse ilmiöstä ei ole kovinkaan uusi.
Shakespearen Julius Caesar -näytelmässä Markus Antonius kieputti taitavalla puheellaan (=spin) roomalaiset uskomaan, että hän tuomitsee sekä Caesarin murhan että yksinvallan. Tällä hän varmisti oman nousunsa Caesarin seuraajaksi. Shakespeare tunsi myös politiikan.
Kyllä toimittajan pitää rutiininomaisesti pystyä erottamaan hämäys, mainospuheet, hurskastelu ja faktuaaliset lausunnot toisistaan ilman, että keksitään sääntöjä siitä, kuka saa olla läsnä, kun toimittaja – tuo jumalten valittu – paljastaa maailman kavaluudet.
Jyrki Koulumies
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Yleisradion toimittaja.
