Viestinnän ammattilaiset toimittajan töissä

Journalisti 11/2010 käsitteli laajasti ”viestintäväkeä” ja sen suhdetta toimittajiin. Näkökulmaa voi vielä avartaa.

Kun toimitusjohtajan tai vastaavan päättäjän seurassa istuu haastattelutilanteessa samaan organisaatioon kuuluva viestinnän ammattilainen, hän on todennäköisimmin siellä päättäjän itsensä pyytämänä tai jopa käskemänä. On aika outoa ajatella, että joku ulkopuolinen taho voisi määrätä tiedottajan vahtimaan pomoaan.

Tiedottajan läsnäoloa ei selitä se, että hän olisi haastateltavan päällystakkina. Useimmiten kyse on haastateltavan oikeusturvasta. Päättäjän on joskus tarpeen kyetä todistamaan, mitä haastattelussa todella sanottiin.

Jos tai kun itse juttuun päätyy virheitä, tiedottaja on se, jonka tehtävänä on niin harkittaessa ottaa yhteyttä toimitukseen. Hän voi myös myöhemmin vaikuttaa siihen, kuinka helposti epäpäteväksi havaittu toimittaja vastaisuudessa pääse päättäjän puheille.

Cardiffin yliopiston tutkimustulos tiedotteiden päätymisestä uutisiksi puolestaan kertoo sen, että eri yhteisöjen palveluksessa olevat viestinnän ammattilaiset osaavat tehdä tekstiä, joka täyttää journalistiset uutis- ja muut kriteerit.

Samat ihmiset tekevät tiedotteiden ohella myös erittäin paljon sitä työtä, joka kuuluisi toimittajille: hankkivat tilastoja ja tausta-aineistoa, etsivät haastateltavia, selostavat tapahtumia ja niiden taustoja, lukevat pyynnöstä etukäteen juttuja. Joskus on joku jopa kirjoittanut uutisen toimittajan puolesta.

Tämä ei tietenkään ole mikään yllätys, koska useilla tiedottajilla on samanlainen koulutus kuin toimittajilla, monella myös kokemusta journalistin työstä.

Journalistiliiton ja miksei myös alan työnantajien kannattaisi hiukan pohtia sitä, miksi virta vie toimitustyöstä muihin viestinnän ammatteihin ja mitä muutos merkitsee. Yksi syy on palkkataso, mutta myös työolot ja muut työsuhteen ehdot ovat usein paremmat.

Teuvo Arolainen
Viestintäpäällikkö,
Korkein hallinto-oikeus