Herlinin uutiset

Asialinjoilla. Verkkolehti Uusi Suomi tarttuu nopeasti ajankohtaisiin aiheisiin napakalla otteella.

Toimittaja-kustantaja Niklas Herlin palautti Uuden Suomen takaisin Suomen mediakartalle lokakuussa 2007 ostamalla oikeudet vuonna 1991 lakkautetun lehden nimeen.

Vuonna 1847 perustetun Suomettaren perillinen kaatui lopulta raskaisiin tappioihin. Verkkolehti Uuden Suomen taival on alkanut samoissa merkeissä: omistaja pumppaa lehteen rahaa, mutta tulosta ei tule.

Paperilehteen hupeni aikanaan elinkeinoelämän rahat, nyt käteinen tulee Niklas Herlinin lompakosta. Viime vuonna Uusi Suomi teki 275 000 euron liikevaihdolla peräti 646 000 euron tappion.

Sisällön suhteen asiat ovat paremmin, ja sen ovat lukijatkin huomanneet. Reilussa kahdessa vuodessa Uusi Suomi on vakiinnuttanut asemansa keskeisenä verkkouutispalveluna. Viikolla 21 se oli TNS Gallupin sanomalehdet-kategoriassa Suomen kahdeksanneksi suosituin lehti. Taakse jäivät muun muassa kaikki maakuntalehdet Aamulehteä lukuun ottamatta.

Uusi Suomi tarjoaa perusuutisten lisäksi paljon toimituksen omia näkökulmia ja kommentteja sekä nimekkäiden kolumnistien kirjoituksia. Otsikoita päivittyy sivuille tasaiseen tahtiin eri aiheista, erityisesti taloudesta ja politiikasta.

Viime aikoina otsikoissa on kuitenkin usein ollut kustantaja itse monien ikävien tapahtumien takia. Erikoisinta on kuitenkin se, että toimitus tekee säännöllisesti ”uutisia” Herlinin kolumnien pohjalta. Käytäntö on koomisuudessaan harmiton, mutta sen ei toivoisi yleistyvän.

Kannattavan verkkomedian tekeminen on tunnetusti äärimmäisen vaikeaa. Herlin suhtautuu tappioihin kuitenkin melko tyynesti.

”Jos meillä ei olisi alkuvaiheen intoa jäljellä, olisin todella huolissani”, hän on sanonut.

On melko harvinaista, että kustantaja on enemmän huolissaan henkilökunnan työmotivaatiosta kuin yhtiönsä tuloksesta. Herlinin kaltaisia kustantajia voisi olla enemmänkin, vaikka paras turva kaikelle liiketoiminnalle on tietysti kannattavuus.

Voisiko sivuston selkeämpi rakenne houkutella lisää lukijoita ja ilmoittajia?

Tai mitä jos Uudesta Suomesta tehtäisiin sittenkin jonkinlainen paperiversio?