Leppoisia työpäiviä

Työskentelemme kuulemma tehokkaasti vain joitakin tunteja päivässä. Eräs valistunut arvio on neljä. Keskimääräisessä toimistotyössä loppuaika uppoaa huonosti organisoituihin palavereihin, matkalaskuihin ja muuhun sälään, hyödyttömältä vaikuttavaan netissä surffailuun ja työkavereiden kanssa jutusteluun.

Osa tästä on organisaatioläskiä, hyödyllistä laiskottelua, josta luovuus syntyy.

Juttujen synnyttäminenkin vaatii luppoaikaa: aikaa keskusteluun, ideointiin, ajatteluun.

Journalistin viime talvena tekemän kyselyn mukaan harvassa toimituksessa on ylimääräistä aikaa. Päinvastoin, toimittajat tekevät ylitöitä, ja moni vielä ilmaiseksi. Ylitöitä tekevät sanovat, että työajalla ei yksinkertaisesti ehdi tuottaa vaadittua määrää niin kelvollista sisältöä, että siihen kehtaisi laittaa puumerkkinsä.

Ristiriita on ilmeinen: toimittajat valittavat työmääräänsä ja samaan aikaan tuottavat viestimiinsä entistä enemmän juttuja hitaan elämän valinneista ihmisistä.

Silppua, pätkää ja ylikuormitusta täynnä olevissa toimituksissa elämän leppoistaminen työaikaa lyhentämällä on vitsi.

Viisas ihminen kuitenkin käyttää työhönsä juuri sen ajan, joka siihen on annettu. Nopeudestakin palkitaan harvoin: päinvastoin, tehokkuudesta seuraa lisää lapioitavaa.

Downshiftingistä on tulossa megatrendi ja koulutettu työvoima vähenee. Viisas työnantaja salliikin etätyöt, joustaa työajoissa ja suhtautuu suopeasti perhevapaisiin.

Nuoret nimittäin ovat jo oppineet: työnantajia vertaillessaan he miettivät palkkaa enemmän sitä, miten muu elämä on soviteltavissa työhön – tai siis: miten työ on soviteltavissa muuhun elämään.