Fikseri tulkkaa, fikseri paimentaa
Avustaja ottaa ulkomaalaisen toimittajan Suomenkeikasta suuren vastuun. Fikseri on Suomi-asiantuntija, joka oikoo vääriä tietoja ja vartioi yksityisyyden suojaa.
 |
Freelancetoimittaja Matti Niemi sai maaliskuussa sähköpostiinsa mielenkiintoisen työtarjouksen. Saksalaiselle uutiskanavalle Deutsche Wellelle työskentelevä kollega Joachim Eggers oli tulossa juttukeikalle Suomeen ja etsi avustajaa, fikseriä.
”Ei tällaisia tilaisuuksia tule joka päivä. Olen tehnyt vain kirjoittavan toimittajan töitä, joten halusin nähdä, miten tv:tä tehdään”, Niemi kertoo.
Eggersillä oli kaksi juttuaihetta: nuorisotyöttömyys ja karaoketaksit. Niemen tehtävänä oli järjestää haastateltavat, kuvauspaikat ja toimia tulkkina.
Vaikeinta oli löytää sopiva nuori: alle 25-vuotias työtön, joka ei opiskelisi. Haastateltavan piti olla mahdollisimman keskivertotapaus, koska hän antaisi yksin kasvot Suomen nuorisotyöttömyydelle.
”Eihän sellaista stereotyyppistä työtöntä ole”, Niemi tuskailee.
Kaikki eivät suostuneet haastatteluun.
”Jokainen tietää, mikä on Ajankohtainen kakkonen ja minkälaisia juttuja se tekee. Uskon, että ulkomainen media on ihmisille aina mysteeri. Mietitään, mihin omaa naamaa ollaan laittamassa.”
Sopiva löytyi viimein työllistämispajan kautta, ja seuraavalla viikolla Deutsche Welle esitteli Suomea kahdessa neljän minuutin reportaasissa. Maata, jota riivaa paha nuorisotyöttömyys ja karaokehulluus.
Fiksereistä on tullut ulkomaisen median tärkeitä apureita, kun Suomen saama julkisuus maailmalla on lisääntynyt. Viime vuosina fiksereitä ovat työllistäneet suuret uutistapahtumat Jokelan koulusurmista Sellon ammuskeluun.
Suurin osa fiksereistä on nuoria toimittajia. Epäsäännöllisesti avustavia on muutamia kymmeniä. Moni haluaa uusia kokemuksia, kontakteja ja lisätuloja. Palkkiot eivät ole kiveen hakattuja, ja nopeissa uutistilanteissa tiedotusvälineille on tärkeintä saada kelvollinen avustaja.
Arabikanava Al Jazeera Englishin kuvausryhmää useaan otteeseen avustanut vapaa toimittaja Juhani Mykkänen kertoo, että kanava on maksanut hänelle 300-400 euroa päivässä.
Fikseri ottaa juttukeikasta suuren vastuun. Haastatteluja on pystyttävä simultaanitulkkaamaan. Organisointikyky joutuu koetukselle useamman päivän juttukeikoilla, kun haastattelut ja kuvaukset on aikataulutettava tarkkaan.
Toisinaan ulkomaalaisen toimittajan ja fikserin näkemykset journalismista eivät käy yksiin. Erimielisyyksiä voi tulla esimerkiksi yksityisyyden suojasta.
Mykkänen kertoo, kuinka Al Jazeera halusi ottaa kuvituskuvaa Jokelan koulusurman uhrien hautakivistä. Brittiläiselle toimittajalle tuli yllätyksenä, ettei uhrien nimiä ollut julkaistu Suomessa.
”Fikserinä koen olevani osittain myös journalistisessa vastuussa. Halusin, ettei uhrien nimiä näy, ja he kunnioittivat vaatimustani.”
Ulkomaiset mediat rakentavat juttukeikoillaan kuvaa Suomesta. Joillakin kuva on jo valmiina kotitoimituksesta lähdettäessä.
Ylen ulkomaantoimittaja Mia Ylönen huomasi tämän, kun hän avusti brittiläisen The Times -lehden toimittajaa uutisoimaan Kauhajoen koulusurmista.
”Hän etsi vastausta siihen, mikä suomalaisessa identiteetissä tai mielenlaadussa on vikana.”
Brittitoimittaja halusi ehdottomasti saada haastattelun Kansallisesta kivääriyhdistyksestä, joka on vastustanut kiivaasti aselain tiukentamista.
”Sanoin hänelle, että tämä on vain yksi näkemys. Ettei Suomessa ole olemassa vain yhtä agendaa.”
Moni fikseri joutuu väistämättäkin Suomi-asiantuntijaksi. Fikseri on oudossa maassa usein toimittajan tärkein kontakti ja taustatietojen lähde, jonka kanssa vietetään paljon aikaa.
Fikserit suhtautuvat työhönsä kuin toimittajat: tärkeintä on tarjota totuudenmukaista ja tasapuolista tietoa, ei ajaa läpi omia poliittisia näkemyksiä tai sievistellä asioita.
”En lähde kääntämään Suomi-kuvaa positiiviseksi”, Juhani Mykkänen sanoo.
Suomi yrittää parhaillaan hartiavoimin hankkia positiivista julkisuutta suomalaisille menestystarinoille. Tärkeä väline tässä työssä ovat ulkomaalaisten toimittajien vierailut, joita ulkoministeriö järjestää vuosittain satoja.
Fiksereistä ulkoministeriö ei ole ollut kiinnostunut.
”Fikserien työ on ollut erittäin ammattitaitoista. He ovat olleet tehtäviensä tasalla”, sanoo ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston päällikkö Petri Tuomi-Nikula.
Tuomi-Nikulan mukaan riippumattomuus on fiksereille tärkeää.
”Yritys vaikuttaa heihin ei tuntuisi kovin viisaalta.”
Tuomi-Nikula korostaa, ettei Suomesta pidä luoda kuvaa lintukotona, vaan kertoa todellisuudesta totuudenmukaisesti. Hän kehuu Suomen brändin olevan niin vahva, että se kestää myös negatiivista julkisuutta.
”Ensimmäinen mielikuva ei kuitenkaan koske kouluampumisia tai väkivaltaa, vaan kuva on hyvin monipuolinen ja sympaattinen.”
