Ääni Espanjan ytimestä
 Koti Espanjassa. Jyrki Palo, 52, on työskennellyt Espanjan pääkaupungissa Madridissa kolmetoista vuotta, ulkomailla yhteensä 22 vuotta. Paluu Suomeen ei ole mielessä. |
”Lähdin Suomesta tammikuussa 1988 Wieniin. Olin silloin 29-vuotias ja ollut Ylen A-studiossa ja Helsingin Sanomissa määräaikaisena ulkomaantoimittajana. Tarkoitukseni oli viettää vuosi ulkomailla, mutta Euroopan myllerrysten takia jäin Wieniin moneksi vuodeksi.
Avustin ensin Yleä ja useita lehtiä, kunnes aloitin Helsingin Sanomien vakituisena avustajana saman vuoden lokakuussa. Ensimmäinen HS-keikkani suuntautui Kosovoon.
Seurasin entistä Jugoslaviaa ja koko silloista Itä-Eurooppaa syksyyn 1996 saakka. Se oli mahtavaa aikaa. Olin maailmanpolitiikan keskipisteessä ja kirjoitin Suomen suurimpaan sanomalehteen. Wienissä asui paljon kirjeenvaihtajia eri puolilta maailmaa. Tapasimme toisiamme juttukeikoilla milloin Prahassa, milloin Zagrebissa tai Belgradissa, Budapestissa tai Bukarestissa.
En edes kokenut olevani freelancer, koska tein puhdasta kirjeenvaihtajan työtä. Päivän agendakin tuli aamulla radiosta. Hesari sitä paitsi kielsi tekemästä muille.
Muutin Madridiin espanjalaisen avovaimoni kanssa vuonna 1996. Olimme tavanneet neljä vuotta aiemmin New Yorkissa. Asuimme aluksi Wienissä, mutta hän ei viihtynyt ulkomailla, joten muutimme poikamme kanssa tänne. Meille tuli ero vuonna 1999. Halusin kuitenkin poikani takia jäädä Espanjaan.
Jatkoin HS:n avustajana samoilla ehdoilla kuin Wienissä, mutta Espanjassa kaikki oli toisin. Kieli piti opetella, maailmanpolitiikka jäi kauas, eikä Suomessa ollut Espanjan seuraamisen perinnettä. Kun hommat sitten jo luistivat, HS irtisanoi avustajasopimuksen vuoden 2003 alussa. Pitkä yhteistyö loppui kuin seinään.
Keväästä 2003 lähtien olen ollut Ylen vakituinen avustaja Espanjassa. Teen ensisijaisesti Ylelle, mutta olen freelancer. Teen juttuja kaikesta mahdollisesta: politiikasta, taloudesta, yhteiskunnasta, kulttuurista – vain urheilua kunnioitan niin, etten siihen juuri kajoa. Maakuntalehtien ulkomaanjuttupooli on viime aikoina tuonut lisää töitä.
Minulle on täällä koittanut freelancerin ”vapaus”: jos en itse tarjoa juttuja, niin itse siitä myös kärsin. Lähes kaikki aiheet on aktiivisesti tarjottava. Juttupyyntöjä tulee lähinnä isoista uutistapahtumista – terrori-iskuista, bussiturmista tai tuhkapilvistä.
Uskon, että Espanjan taloudellispoliittinen painoarvo kuitenkin kasvaa ja maan seuranta lisääntyy. Yleensäkin Suomessa olisi syytä lisätä ulkomaanasioiden seurantaa. Se on aivan liiaksi keventynyt ja menettänyt arvostusta.
Töitä minulla on aina riittänyt. Silti välillä on ikävä tunne, että ilman omaa aktiivisuutta minut unohdetaan. Madridissa ei viime syksyn jälkeen ole ollut muita Suomeen työskenteleviä toimittajia. Palkkiot ovat kauan sitten jämähtäneet paikoilleen. Kadehdittavaa tässä työssä on enää vapaus.
Juttupalkkioiden ostovoima on laskenut noin puoleen 20 vuodessa. Esimerkiksi tv-jutusta 370 euroa on vähän. Tv-jutun tekoon menee helposti kaksi työpäivää. Kaupunki on iso ja tukkoinen, kommenttien saaminen kiven alla. Täällä lähdetään syömään kahden aikoihin ja sen jälkeen on turha tavoitella ketään. Yleensä tv:lle lausuntoja antaa vain ylin pomo. Jos häntä ei tavoita, haastattelua ei saa lainkaan.
Tiedonsaanti vaatii espanjan osaamista. Täällä ei voi odottaa, että joku osaisi englantia.
Kaikesta huolimatta viihdyn täällä nyt jo oikein hyvin. Madridista on tullut kotini, enkä ainakaan tällä hetkellä ajattele Suomeen palaamista. Yli 22 vuotta ulkomailla on tehnyt tehtävänsä.”
