Byrokratian pyörityksessä
![]() Aasian asiantuntija. Paikalla asuva, asukkaiden elämää ja kulttuuria ymmärtävä kirjeenvaihtaja pääsee aiheeseen sisälle aivan toisella tavalla kuin Suomesta muutamaksi päiväksi juttukeikalle lähetetty toimittaja, sanoo Ylen Pekingin-kirjeenvaihtaja Kari Ahlberg, 50. Hän aloitti kolmen vuoden komennuksensa Pekingissä vuonna 2009. |
”Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että kirjeenvaihtajan työ on ihanneammatti. Ulkomaantoimittajan kuningashommiin kuuluu, että saa tehdä omia juttuja paikan päältä ja aistia paikallista ilmapiiriä. Sitä Ylen kirjeenvaihtajan työ Pekingissä on parhaimmillaan.
Itselläni on ollut onni toimia tämänkaltaisissa hommissa suurin osa tähänastisesta työurasta.
Kaukoidässä on meneillään jo 13. työvuosi. Tämän lisäksi kirjeenvaihtajakokemusta on kertynyt Moskovasta.
Ensimmäinen kosketukseni Aasiaan tapahtui vuonna 1987, jolloin lähdin Etelä-Koreaan Soulin olympialaisten alla. Koreassa toimin Ilta-Sanomien ja joidenkin maakuntalehtien stringerinä. Alun perin tarkoitus oli palata olympialaisten jälkeen Suomeen, mutta suunnitelma kotiinpaluusta vaihtui Hongkongiin.
Hongkongissa vierähti kuusi vuotta. Lehtien avustamisen ohella aloin siellä tehdä televisiojuttuja MTV3:lle. Lopulta televisio veti lopullisesti mukanaan, ja lopetin lehtiin kirjoittamisen.
Hongkongista muutin Pekingiin, mutta MTV3:n luovuttua 1990-luvun lopulla Kiinan kirjeenvaihtajapisteestään päätin lopulta palata Suomeen.
Pääsin töihin Ylen televisiouutisten ulkomaantoimitukseen, josta tein juttukeikkoja muun muassa Afganistaniin ja Irakiin. Yhteensä kuuden Helsingissä vietetyn vuoden väliin mahtuu vielä neljän vuoden kirjeenvaihtajapesti Moskovassa.
Kiinassa ulkomaista toimittajaa turhauttavat pulmat liittyvät arkielämän pikkuasioihin. Myös juttujen tekemisessä törmää välillä hankaluuksiin. Vaikka maa on 1990-luvusta avautunut monessa mielessä paljonkin, viranomaisten mentaliteetissa ei tunnu tapahtuneen suurta muutosta. Tämä tulee esille etenkin juttumatkoilla provinsseissa, joissa törmää edelleen samanlaisiin ongelmiin kuin parikymmentä vuotta sitten.
Toimittajan työtä rajoittavien asenteiden ja byrokratian vuoksi Kiinassa joutuu tekemään valtavan määrän työtä jokaisen jutun eteen. Onneksi Pasilassa on niin kokenutta ja kirjeenvaihtajan työtä tuntevaa porukkaa, että siellä ymmärretään jutunteon reunaehdot.
Journalistiseen työhön tullut kiire näkyy ja tuntuu myös täällä. Ylelle on tullut valtavasti lisää lähetyksiä, eikä yksi kirjeenvaihtaja pysty mitenkään kattamaan kaikkea vastuualueensa uutisointia. Esimerkiksi kunnon juttu televisiouutisten päälähetykseen ja samasta aiheesta vielä radiojuttu vaikkapa Päivän peiliin vievät niin paljon aikaa, ettei työpäivään juuri muuta mahdu.
Isojen uutistapahtumien aikana töitä tehdään aamusta iltaan muutaman tunnin yöunilla. Aamuvarhain tehdään juttu radioon tai Aamu-tv:n uutisille, minkä jälkeen päivän kuvausten jälkeen tehdään vielä tarinat radion myöhempiin lähetyksiin ja television pääuutislähetykseen.
Pekingissä tulee pakostakin enemmän työtunteja kuin Pasilassa, sillä aikaa tuhraantuu liikenneruuhkiin ja yksinkertaisiin arkisiin asioihin. Tavallinen työpäivä alkaa kymmeneltä, mutta toimistolla menee helposti kahdeksaan yhdeksään illalla. Vapaapäiviä on harvoin.
Pätevä paikallinen avustaja on ulkomaiselle toimittajalle välttämättömyys Kiinassa. Hän junailee byrokratian koukeroiden läpi, neuvottelee viranomaisten kanssa ja taivuttelee haastateltavat kameran eteen. Toisin sanoen avustaja on meikäläisen avain päästä tekemään hyviä haastatteluja ja juttuja.
Televisiojuttujen teossa tiimiin kuuluu lisäksi Pekingissä asuva suomalainen kuvaaja Tuomas Hakala, joka on tehnyt meille hommia runsaan vuoden ajan.
Vaikka meillä on täällä oma työyhteisömme, kaipaan välillä Pasilan työtovereita.
Meneillään oleva komennukseni kestää kolme vuotta. Tämän päälle Ylen kirjeenvaihtajalla on yleensä mahdollisuus pidentää pestiä vuodella.
En voi valittaa. Kirjeenvaihtajan työt ovat mielenkiintoisia ja monella tapaa opettavaisia. Jokainen päivä on erilainen, ja vastaan tulee koko ajan uutta. Työ on täysin erilaista kuin työstää juttuja valmiista kuva- ja uutistoimistomateriaalista kotitoimituksessa.”


