Kriisipesäkkeen reunalla
 Selvitymistarinoiden etsijä. Sanna Negus, 37, on toiminut Ylen avustajana Jerusalemissa vuodesta 2006. Hän tekee juttuja myös maakuntien yhteistoimitukselle. Ennen Israelia hän työskenteli seitsemän vuotta Kairossa. |
”Oma taustani poikkeaa varmaankin useimmista muista suomalaisista kirjeenvaihtajista, sillä Ylessä tehtyjä kesätuurauksia lukuun ottamatta en ole tehnyt päivääkään toimittajan töitä Suomessa.
Opiskelin Helsingin yliopistossa arabiaa ja islamin tutkimusta. Valmistumisen jälkeen muutin Kairoon vuonna 1999 ja toimittajan työt aloitin avustamalla Egyptissä ilmestyviä englanninkielisiä lehtiä.
Vähitellen ryhdyin tarjoamaan juttuja myös suomalaisiin lehtiin ja opin muilta toimittajilta myymään niitä tehokkaammin. Egyptissä aloin tehdä töitä Ylelle, eniten radioon mutta myös televisiouutisiin.
Juttujen myynti oli suhteellisen helppoa, sillä muita suomalaisia toimittajia Lähi-idässä ei juuri ollut – eikä taida olla vieläkään. Aihepiirit vaihtelivat laidasta laitaan. Egypti kiinnosti entistä enemmän matkailumaana. Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kiinnostus islamilaiseen maailmaan vain kasvoi.
Israelissa Ylen avustajana toiminut Leena Reikko palasi Suomeen vuonna 2006. Yle haki hänelle seuraajaa, ja vaihdoin Kairon Jerusalemiin. Minulla on Leenan aikoinaan hankkima työhuone, jossa toimivat myös muun muassa Norjan ja Tanskan television kirjeenvaihtajat.
Israel on Egyptiin verrattuna hyvin erilainen paikka ulkomaiselle toimittajalle. Täällä on suhteellisen helppo tehdä työtä ja saada haastatteluja. Palestiinalaisalueilla vieraileminenkin on varsin vaivatonta – poikkeustilanteita lukuun ottamatta.
Israelin ja palestiinalaisten konfliktin voimakas polarisoituminen on osoittautunut paikan päällä odotettuakin suuremmaksi. Israelilla on tehokas propagandaorganisaatio, mutta sama pätee myös vastapuolelle.
Arabian osaamisesta on paljon hyötyä palestiinalaisalueilla. Ylekin säästää, kun en kaikilla juttukeikoilla tarvitse fikseriä. Käytännön asioiden takia ja joskus myös turvallisuussyistä käytän kuitenkin silloin tällöin paikallisia avustajia.
Gazassa minulla on palestiinalainen kuvaaja. Länsirannalla tilanne on sen verran vakaampi, että liikun siellä israelilaisen kuvaajan kanssa. Tosin kaikkiin paikkoihin hänen kanssaan ei voi sielläkään mennä.
Egyptissä aiheet olivat monipuolisempia. Israelissa politiikka ja konflikti työllistävät niin paljon, mutta onneksi ehtii tehdä juttuja myös muista aihepiireistä.
Töitä on ollut mukavasti, vaikka välillä on suvantovaiheitakin. Räjähdysherkällä alueella työnkuvaan kuuluvat yllättävät käänteet. Oman uutisseurannan ohella usein myös uutistoimistoja seuraavasta Pasilasta soitetaan, jos jotakin on tapahtunut. Pari kertaa olen joutunut palaamaan Suomesta lomilta Israeliin jonkin ison uutisjutun vuoksi.
Töiden kannalta Jerusalem on hyvä asemapaikka, mutta kaikkeen leipiintyy. Eniten tökkii samojen asioiden toisto. Rauhanprosessi ei näytä etenevän mihinkään.
Työssä motivoivat eniten pienten ihmisten selviytymistarinat. Erityisesti minua koskettavat naiset, jotka kaikesta hirveydestä huolimatta jaksavat uskoa tulevaan.
Jerusalem on kuitenkin varsin kireä ja kolkko paikka asua. Joskus myös kaipaan ympärilleni työyhteisöä. Toisaalta tapaan muita toimittajia paljon vapaa-ajallani erilaisissa bileissä ja illallisilla.
Tulevaisuus on avoin. Olen nyt ollut neljä vuotta Israelissa ja asunut Lähi-idässä kohta 11 vuotta. Suomeen palaaminen ei ole kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Mieluummin kuitenkin ehkä jatkaisin tällä alueella, mikäli sopiva asemapaikka ja työtehtäviä jatkossa löytyy.”
