Ammutaanhan joutseniakin

Kerroin Sanomatalon ruokalassa kasvislautaseni ääressä lähteväni viikonloppuna jahtireissulle. Hyi, yök, ällöttävää, sanoivat työkaverit ennen kuin jatkoivat nakkikastikkeensa lapioimista.

Vaikka metsällä käy 300 000 suomalaista, urbaanin toimittajan ei kannata huudella kuuluvansa  siihen jengiin. Tai ainakin Nyt-liitteen tutut lakkaavat tervehtimästä, kokenut kulttuuritoimittaja varoitti.

Hänen teoriansa mukaan metsästyksellä kehuskelevat nuorten toimittajien kannalta väärän  establishmentin ihmiset, joiden kaikkia harrastuksia ja tapoja kannattaa varmuuden vuoksi inhota. Vastustajat ovat kiehtovampia.

No, voisin itsekin uteliaisuudesta valita mieluummin kiihkokatolisen esseistin Antti Nylénin ”Liharekkojen polttaminen on jalompaa työtä kuin lauseiden tekeminen” luentoillan kuin tanhuaisin keskustan kansanedustajan Lauri Oinosen ”Suurpedoilta rauhoitus pois, kaadoista kunnon tapporaha” kanssa.

Koska metsästys on trendikollegoiden not-to-do-listalla, jotkut päättelevät, ettei siitä saa  kiinnostua edes ammatillisesti. Olen tavannut ympäristöasioista kirjoittavia uutistoimittajia, jotka myöntävät ylpeinä, etteivät tiedä eivätkä halua tietää metsästyksestä mitään.

Ehkä tämän takia metsästäjät kokevat, että valtamediasta löytää yhä enemmän asiavirheellisiä tai häkellyttävän kritiikittömiä juttuja suomalaisen metsästyksen ”todellisesta” tilasta.

Välillä kauhistellaan ”satoja joutsenia vuodessa ampuvia”, ”konekiväärien kanssa kännissä  räiskiviä” raakalaisia tai vastapainoksi ihastellaan jotakin ”Kainuun räväkkää susisalakaatajaa”.  En minäkään tunnista itseäni tai jahtikavereitani näistä tänä vuonna luetuista ääripääjutuista.

Uskon, että juttumokat vähenisivät, jos tekijöillä olisi jotain omakohtaista – edes teoriapohjaista – tuntumaa alan faktoihin. Nyt koko maan metsästyskortilliset toimittajat mahtuvat ehkä yhteen lähiliikenteen junaan, ja se on sääli.

Jopa Animalian toiminnanjohtajan Salla Tuomivaaran mielestä monelle toimittajalle tekisi oikeasti hyvää käydä tenttimässä riistanhoitoyhdistysten järjestämä metsästäjätutkinto (13 euroa).

Sen läpäissyt tietää ainakin, mitä Suomessa metsästetään, miten täällä pitäisi lakien mukaan  metsästää ja millaisia metsästäjät voivat olla.

Tämän jälkeenkin jokainen saa olla ihan mitä tahansa mieltä siitä, mitä metsästys on. Mutta  todennäköisesti saisimme tehtyä aiheesta muutakin kuin ällö- tai ihq-journalismia.

Petri Korhonen
Kirjoittaja on Taloussanomien toimittaja.